maanantai 10. joulukuuta 2012

Vilppu fyssarilla

Käytin tänään Vilpun fysioterapeutti Kirsi Piispasella Nekalassa. Olemme koko Vilpun eliniän katselleet, että sillä on hieman köyryyn menevä selkälinja ja tätä on myös kasvattajan kanssa pohdittu. Vilpun isällä Gunnerilla on samanlainen ominaisuus. Halusinkin kysyä, onko tuosta jo tullut jotain haittaa Vilpulle tai miten se pitäisi huomioida arjessa. Samalla halusin myös asiantuntijan katsovan vähän Vilpun liikkumista. Kirsillä on hienot tilat, joissa voi treenata tasapainoa ja lihaksia.

Saimme oikein hyvää palautetta Kirsiltä. Vilppu on ketterä ja tiedostaa hyvin oman kehonsa; myös takapään. Vilpun liikkumisessa ei hänen mielestään ollut mitään huolestuttavaa, se ei peitsannut vaan liikkui suorassa ja tasapainoisesti, eikä ollut vinossa mihinkään suuntaan. Selkäasiasta Kirsi ei ollut huolissaan vaan totesi että tällä koiralla vaan on tällainen rakenne ja se tuskin tulee aiheuttamaan ongelmia, koska ominaisuus on synnynnäinen eikä esimerkiksi jumitusten aiheuttama. Vilpulta löytyi vain pientä lihaskireyttä lantiorangan alueelta, mutta se ei ollut mitenkään merkittävää. Sen sijaan Kirsin mielestä Vilppu oli hiukan liian hoikassa kunnossa, joten jotta lihakset pääsevät vielä kasvamaan ja kehittymään, voimme lisätä sen ruoka-annosta vähän. Saamme siis jatkaa samaan malliin ja Vilppu saa kasvattaa massaa. Varasin meille uuden ajan hierontaan helmikuulle.


Vilppu tykkää lumesta!

Muutama viikko sitten kävimme treenailemassa Vilpun kanssa kasvattajien luona, ja saimme paljon hyviä neuvoja Annalta. Olin jännittänyt treenejä vähän etukäteen, mutta Vilppu yllätti minut positiivisesti. Se malttoi keskittyä aika hyvin, kun paikalla ei ollut muita koiria. Teimme perushallintaa ja damin pitämistä ja kantamista, sekä luoksetuloja. Saimme ohjeeksi harjoitella näitä vielä paljon ja lisäksi tietysti jatkaa malttitreenejä. Myös hihnassa kulkemiseen pitää taas ottaa mustavalkoisempi linja ja tätä onkin harjoiteltu nyt paljon. Kävimme myös jo kuokkimassa Jennin ja Valan tokotreeneissä tässä yhtenä iltana niin, että vain istuimme kentän laidalla rauhallisesti kun Jenni ja Vala treenasivat. Tarkoitus olisi mennä tekemään samaa myös Pirkan Nuuskujen kimppatreeneihin ensi sunnuntaina. Tommi otti edellisviikonloppuna Vilpun myös mukaan jänismetsälle ja Vilppu sai harjoitella malttia sielläkin. Hienosti oli kuulemma mennyt, vaikka ei päässytkään juoksentelemaan metsässä vapaasti, vaan piti istua isännän vieressä passissa.

Vilppu passitreeneissä jänismetsällä.

Kertokaa joku, miks mun pitää istua tässä ja toi toinen saa juosta pää kolmantena jalkana?

Rallytokokurssi loppui pari viikkoa sitten, ja ilmoittauduimme jatkoryhmään ensi vuoden puolella. Sitä ennen saadaan treenata kotioloissa. Viimeisellä kurssikerralla sattui vähän ikävä juttu, kun paikalla ollut berniuros ryntäsi pari kertaa Vilppua kohti kesken treeniemme. Koira ei ollut ihan omistajansa hallinnassa, ja en ehtinyt huomata ja asettua väliin. Vilppu alkoi selvästi vähän pelätä sitä ja sen keskittyminen herpaantui aina kun tuo koira tuli lähellemme. Lopussa berni pääsi vielä kerran vähän härnäämään Vilppua, mutta onneksi saimme tilanteen poikki aika pian. Toivottavasti Vilpulle ei jäänyt mitään ikäviä fiiliksiä tästä tapauksesta, kun meillä on muuten sujunut niin hyvin.

Eilen teimme perinteisen retken joulukuusimetsään vanhempieni, veljeni ja Tommin isän kanssa. Kuuset löytyivät aika nopeasti ja pääsimme syömään eväitä laavulle. Oli mukavaa kun tällä kertaa meidän perheeseen kuului myös yksi karvakorva, joka sai maistaa myös palan makkaraa. :)

Vilppu rentoilee päivän ulkoilujen jälkeen kotona.


torstai 22. marraskuuta 2012

Perusasioita ja malttia

Pari viikkoa ollaankin nyt sitten kasvattajatreffeistä viisastuneina treenattu paljon ihan perusasioita, kuten damin pitämistä, nätisti kantamista ja luovuttamista, sekä tokopuolelta seuraamista ilman hihnaa ja luoksetuloa. Luoksetulotreenit ovat menneet hyvin, mutta pari kertaa on myös otettu takapakkia, toisen kerran kun en huomannut lähestyvää koirakkoa, ja toisen kerran Vilppu karkasi rusakon perään... Damin pitäminen sujuu sisällä oikein loistavasti ja rauhallisesti, ulkona Vilppu vielä vähän kuumuu damista ja meinaa ottaa väärällä otteella kiinni. Damin kantaminen sujuu välillä hyvin, välillä siinäkin on vielä turhaa suussa mälväämistä.

Sisällä ollaan otettu pitotreenien lisäksi malttitreenejä myös niin että olen heitellyt damia Vilpun ympärille kun sen on pitänyt pysyä paikoillaan. Nämä ovat menneet niin hyvin että eilen kokeilin samaa ulkona ja hienosti poju pysyi paikoillaan koko ajan vaikka dami lenteli sen edestä, palasin sen luokse ja hain itse damin. Kunhan nyt vaan saatais tämä mallikkaasti menevä juttu säilytettyä ja vahvistettua.

Eilen kokeilin myös perusnoutoa ja sain damin itselleni muuttamalla äänensävyä vaativammaksi , kun Vilppu oli menossa ohitse. Yritin ottaa useamman onnistuneen toiston että se varmasti ymmärtäisi mitä haluan, ja olinkin lopulta tyytyväinen. Vilppu kuitenkin osaa jo noudon, jos vaan haluaa toimia oikein. Treenien jälkeen kun päästin Vilpun hihnasta kävi tuo rusakkokarkailuepisodi, joten siitä ei sitten kuitenkaan jäänyt ihan paras tunne kokonaisuudessaan...Tuntuu että joka toinen päivä Vilppu tottelee hienosti ja korjaa käytöstään jos komennan sitä, ja taas toisena päivänä mikään ei mene perille. Ehkä se on tämä ikä. Toivottavasti, koska oon miettinyt jo sitäkin, saako Vilppu meiltä liikaa huomiota arjessa, ja siksi ei viitsi miellyttää treenitilanteissa.  Mutta kun se on niin mahdotonta olla huomioimatta tuota ihanaa karvakorvaa täällä kotona. Siitä huolimatta, että joskus kotiintulevaa voi odottaa revitty sohvatyyny tai kaluttu jalkalista...

Tällä viikolla olen ottanut teemaksi myös tylsät mutta niin tarpeelliset passiivitreenit. Ollaan käyty puistossa pelkästään istumassa niin että Vilppu ei ole saanut tehdä mitään muuta kuin olla, eli ei haistella maata tai kaivella sitä, syödä keppejä tai mitään muutakaan kuin istua tai maata vieressäni. Ekalla kertaa ensimmäiset pari minuuttia meni hyvin, sen jälkeen alkoivat yritykset haistella maata ym. joista kielsin. Sitten alkoi piippaus, ja turhautuminen. Lopulta kun Vilppu rauhoittui ja hiljeni (noin 20 minuutin päästä), lähdimme kotiin. Toinen treeni otettiin Turtolan Citymarketin pihassa, joka oli puistoa huomattavasti häiriöisempi paikka, mutta se sujuikin jo aika hyvin. Olimme varmaan aika hauska näky, kun itse otin ajankuluksi yhden tieteellisen artikkelin väitöskirjaani liittyen luettavaksi siinä odotellessa. Ainoastaan toisen koiran mennessä meistä ohi, Vilppu nousi ylös ja yritti lähteä sinne päin. Huomenna (mikäli flunssainen oloni helpottaa) ajattelin ajella varta vasten Lielahteen Koirakoutsin pihalle tekemään vastaavan treenin. Paikka on jo Vilpun mielessä assosioitunut kivaan tekemiseen, joten se on viime aikoina sinne tullessa kuumunut ja piipannut ja säntäillyt hihnassa. Siihen ei ole oikein voinut puuttua kun on ollut pakko mennä osallistumaan kurssille, mutta nyt huomenna ei ole siis tarkoitus tehdä muuta kuin istua treenihallin pihassa ja rauhoittua. Toivottavasti siellä ei ole muita koiria, ettei harjoituksesta tule kerralla liian vaikea.

Myös yksi verijälki on vedetty Urjalassa käydessämme ja Vilppu suoriutui siitä hyvin. Tuntuu vaan että tämä vuodenaika on koiraharrastuksen kannalta aika haasteellinen, kun valoisa aika on niin lyhyt. Pimeässä ollaan siis enimmäkseen treenattukin. Kun vielä ehtisi jossain vaiheessa tavata koirakavereita, että pääsisi Vilppukin päästämään höyryjä pihalle. :)

Vilppu on tänään 8 kk ja painaa noin 16 kiloa. :)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kenneltreffeillä

En olekaan ehtinyt blogia päivitellä, kun meidän vapaa-aika on viime viikkoina mennyt pitkälti asuntojen metsästämisessä ja oman asunnon myynnissä. Näistä kuvioista ei ole vielä paljon kertomista kylläkään. :) Mutta Vilpun touhuista sitäkin enemmän. Viime viikonloppuna oli meidän ja Vilpun ensimmäiset kenneltreffit Valkeakoskella Annan ja Villen luona. Siipiveikkoja oli päässyt mukavan paljon paikalle ja tavattiin myös uusia tuttavuuksia. Tunnelma oli mukava ja rento, ja sääkin suosi sen verran ettei tarvinnut sateessa treenata.

Lauantaina oltiin Päivikki Seppäsen nome-koulutuksessa, jossa muut osallistujat olivat Vilppua edeltäneestä Viis- pentueesta eli lähes vuoden Vilppua vanhempia. Olimme tietenkin aloittelijoita verrattuna muihin, joista moni oli jo taipparit läpäissytkin. Meillä sen sijaan on haastetta vielä perusnoudonkin harjoittelussa. Myös uusi paikka, uudet koirat ja ihmiset tuottivat Vilpulle haastetta.  Kontaktia se piti aluksi ihan hyvin mutta muuttui pian levottomammaksi ja alkoi haistella maata ja mussuttaa pellolla olevia ruohonkorsia. Myös luoksetulo meni vähän pipariksi, eikä sitten viitsitty tehdä harjoituksesta haastavampia versioita, ettei koira tekisi väärin. Damiharjoituksissa Vilppu oli sitä mieltä että kyseessä oli leikki, eikä oikein keskittynyt mihinkään.

Palautteena sain Päivikiltä vahvistaa perusasioita; damin pitämistä ja luovuttamista, damin kantamista nätisti siten ettei sitä mällätä suussa, sekä perusnoutoa pitää vahvistaa. Näitä kaikkia pitää harjoitella erilaisissa häiriöissä enemmän. Treenin jälkeen oli kyllä vähän huono fiilis, koska tuntui ettei mitään jo tehdystä työstä Vilpun koulutuksessa näkynyt. Toisaalta muiden tekemisestä oppi paljon ja Päivikki oli suunnitellut mukavasti harjoitukset niin että nähtiin monenlaista, mm. lähihaun alkeita, pysähtymistä, helposti kuumenevan koiran odotusten laskemista niin että se ei pääsekään hakemaan olettamaansa damia jne. eli paljon opittiin mutta omassa tekemisessä ja oman koiran työskentelyssä on kyllä vielä kovin paljon töitä tehtävänä.

Sunnuntaina suunnattiin uudelleen Valkeakoskelle ja vuorossa olivat Hanna Laasasen vetämät tokotreenit sekä verijäljen jäljestäminen. Tokoharjoitukset olivat hevosmaneesissa, ja sielläkin hajut meinasivat viedä Vilpusta voiton. Sain kuitenkin ohjeita, miten kieltää Vilppua sijaistoiminnasta ja palkita kontaktista, ja pätkittäin meillä menikin ihan hyvin. Kun Vilppu ei saanut haistella maata, se osoitti turhautumista piippaamalla, joten täytyy vaan toivoa että piippaaminenkin poistuu sitten kun sille tulee selväksi että tuollaisissa odotustilanteissa ei vaan tapahdu mitään. Nyt täytyy vaan taas muistaa se johdonmukaisuus ja selkeys koiran kanssa kommunikoinnissa. Lisäksi tarvitaan vielä lisää passiivitreeniä. Tätä ajattelin mennä tekemään Nuuskujen sunnuntain kimppatokotreeneihin/nometreeneihin siten että menemme vain istumaan kentän laidalle ja mitään ei tapahdu. Maltti/passiivitreeneissähän on tärkeää että koira ei saa "palkaksi" passiivisena olosta mitään aktiviteettia, vaan että sillä kerralla tosiaan ei tapahdu mitään vaan ainoastaan lähdetään takaisin kotiin. Jonkin verran ollaan tehtykin tällaista, mutta aiemmin en ole kieltänyt Vilppua sijaistoiminnoista (haistelusta jne.) joten se ei ole kyllä ollut todellista passiivitreeniä.

Myös luoksetuloon saatiin tehotreeniä Hannan johdolla, kun harjoiteltiin ensin helposti niin että Vilppu oli varmuuden vuoksi liinassa ja välimatka minuun lyhyt, sitten pikku hiljaa matkaa kasvattaen ja häiriötä lisäten. Lopulta Vilppu teki onnistuneen luoksetulon koirakkokujan läpi, ja silloin olin kyllä tosi tyytyväinen. Sain myös samalla itseluottamusta tässä asiassa, joka oli lauantaina tuottanut vähän mielipahaa. Tokotreenien jälkeen saatiin vielä vinkkejä näyttelyyn ja harjoiteltiin näyttelyliikkumista. Vilpulla ongelmana tulee olemaan sen kihara turkki, joka pitää silotella ennen näyttelyä ja korvakarvat trimmata. Samoin Vilpulla on rakenteellisena ongelmana köyryselkä, johon saatiin ohjeeksi vahvistaa erityisesti takapään lihaksistoa. Oli puhetta myös, että Vilpun voisi käyttää koirahierojalla/fyssarilla lähiaikoina. Oli kiva kuulla myös muista koirista arvioita, niin oppii tässä pikkuhiljaa itsekin, millainen tollerin pitäisi ulkomuodoltaan olla.

Ennen kotiinlähtöä Vilppu pääsi vielä verijäljelle ensimmäistä kertaa elämässään. Tommi toimi tässä Vilpun ohjaajana ja homma sujui hyvin. Vilppu eteni aika varovaisesti, mutta kuitenkin pysyi jäljellä aika hyvin ja löysi jäljen päästä hirven sorkan. Tommi innostui mejä-hommista kovasti ja onkin nyt aikeissa hommata meille jälkivälineitä, jos päästäisiin jo ensi viikonloppuna vetämään uusi jälki Vilpulle. Toivottavasti nyt maa ei vaan ole lumen peitossa! Tämä laji on kyllä Vilpulle varmasti hyvä, koska siinä se pääsee käyttämään nenäänsä ja kuitenkin työskentely on rauhallista.

Muita touhuja on ollut rallytokon jatkokurssin merkeissä, jossa Vilppu esiintyi eilen aivan esimerkillisen hyvin ja piti kontaktin oikeastaan koko tunnin pituisen treenin ajan. Vilpun paino on tällä hetkellä 15 kiloa ja se alkaa jo näyttää aikuiselta tollerilta. :)

((Kameran unohdimme viikonloppuna kotiin mutta joitakin kuvia on kännykässä ja koitan lisätä niitä muistaessani! ))



maanantai 8. lokakuuta 2012

Oivalluksia ja intoa

Vilpun kanssa on viime aikoina tullut paljon onnistumisen kokemuksia. Lupasin viimeksi kertoa poikien metsästysreissusta, eli aloitetaan siitä. Tommi ja Vilppu lähtivät siis reilu viikko sitten koko viikonlopuksi Kalvolaan Tommin metsästyskavereiden kanssa jahtiviikonloppuun. Tarkoituksena oli alunperin, että perjantai iltapäivä-ilta olisi ollut sorsajahtia ja lauantai jänisjahtia. Ajokoira Lillillä oli kuitenkin juuri tullut juoksut, joten se ei päässyt mukaan reissuun. Perjantaina saalista ei ollut tullutkaan, vaikka Tommilla olikin ollut mahdollisuus saada teeri. Teeri oli ehtinyt kuitenkin livahtaa karkuun, kun oli kuulemma pitänyt kaivaa kameraa esiin. Annoin evästykseksi reissulle ohjeen ottaa tätä blogia varten kuvia. ;)

Lauantaina olivat kuitenkin jatkaneet vielä sorsajahtia ja sentään yksi pudotuskin oli tullut. Vilppu ei ollut nähnyt pudotusta, mutta Tommi oli lähettänyt sen kuitenkin etsimään sorsaa ja löytyihän se. Vilppu oli hetken mietiskellyt asiaa, mutta oli lopulta kuitenkin ottanut linnun reippaasti kantoon, vaikkakin vähän huonoon otteeseen siivestä roikuttaen. No, tästä se lähtee ja tämä oli ensimmäinen kohtaaminen lämpimän riistan kanssa kuitenkin. Kuvassa näkyvät myös metsästyksen kannalta epäolennaiset Vilpun uudet valjaat... ;)



Me ollaan Vilpun kanssa käyty maanantaisin rallytokokurssilla, ja edistytty todella hyvin. Vilppu on selvästi vähän rauhoittunut koulutustilanteissa, ja pystyy jo keskittymään suurimman osan tunnin pituisesta koulutuksesta täysin minuun. Edelliskerralla otin mukaan oikein supernamit eli keitettyä peuran sydäntä. Sillä kerralla tehtiin seuraamista ja käännöksiä. Kyltteinä oli siis sellaisia, joissa piti kävellä ensin kyltin eteen oikeaan suorituspaikkaan, ja sitten tehdä käännös seurauttaen joko oikealle, vasemmalle tai kokonaan ympäri. Vilppu pysyi kontaktissa paitsi varsinaisten liikkeiden ajan, myös silloin, kun odotettiin vuoroamme. Liekö supernamit tehneet tehtävänsä, mutta koko seuraavan viikon Vilppu tarjoili seuraamista ihan peruslenkeilläkin. Tuntui siis tajunneen, mistä siinä on kyse. Tää on kyllä arjenkin sujumisen kannalta huippujuttu, kun ihmisten ja koirien ohitukset sujuvat koko ajan paremmin ja paremmin. Tällä viikolla rallytokossa tehtiin mm. perusasentoon istumista muutamien askelten välein (1 askel, perusasento; 2 askelta, perusasento; 3 askelta; perusasento) sekä spiraalia muovitötteröiden ympäri seurauttaen. Lisäksi aloiteltiin eteen istumisen harjoittelua. Se olikin Vilpulle vähän vaikeampi homma, kun on sisäistänyt jo niin hyvin tuon perusasennon paikan. Otin tätä varten uuden käskyn "edessä" ja saimme ohjeeksi harjoitella liikettä seinän vieressä niin että Vilpulla ei ole mahdollisuutta istua vinoon.

Nomessa ollaan viime aikoina tehty tosi vähän, koska Vilppu tuntui kuumenevan dameista jo muutenkin. Eilen lähdettiin kuitenkin siipidamien kanssa lähimetsään harjoittelemaan ja tehtiin ihan perusnoutoja plus pari helppoa hakutehtävää dameilla. Huomasin, että kun muutan äänensävyn käskeväksi heti kun Vilppu on menossa damin kanssa ohi, ja palautan iloisen äänen heti kun se reagoi kääntymällä takaisinpäin, sain damin aika hyvin itselleni. Jospa tämä palautukseen liittyvä haaste nyt lähtisi näillä keinoin. Mun pitää ilmeisesti vaan uskaltaa käskeä tuota koiraa, vaikka olkoonkin pentu niin sillä on sitä luonnetta...Parasta oli kuitenkin se, että käskevä ääni tuntui tehoavan nyt poitsuun tosi hyvin.

Vilpun kehityksestä sen verran että 14 kilon rajapyykki on ylitetty, ja tollerien yhteislenkillä viime viikolla oli jo vaikeuksia erottaa "pienintä" joukosta. Vilpun pitkä häntä sen sijaan ei ole lyhentynyt suhteessa muuhun kroppaan, ja lisäksi poju pitää sitä valppaana ollessaan liikaa kiertyneenä, niin että hännänpää koskee hännänjuurta. Varmaan tuosta tulee meille miinuksia sitten kun lähdetään joskus näyttelyihin, mutta tämä pikkuasia ei kyllä meitä harmita kun muuten koiruus on niin mahtava pakkaus! Alla Vilpun syyslook, vihreä valopanta ja Hurtan sadetakki. Ainakin näymme kauas tuolla sateessa ja pimeydessä! :)





perjantai 28. syyskuuta 2012

Syksyisiä puuhia

Syksy on alkanut toden teolla, ja nyt sitä vasta pääsee nauttimaan näistä koiranomistajan elämän epämiellyttävämmistä asioista, kun ulkoa tulee mukana kaikenlaista roskaa ja kuraa sisälle. Nyt sitä toden teolla ollaan alettu miettiä, että kodinhoitohuone olis kiva...Oon lykännyt sadetakin ostoa Vilpulle, kun oon ajatellut että kasvaa kuitenkin ulos siitä ennen pitkää, mutta nyt taitaa olla paras hankkia joku takki, kun päivittäin tuntuu vettä tulevan. 

Ennen näitä sadekelejä päästiin kuitenkin nauttimaan muutama viikko sitten mukavasta metsäretkestä Birgitan polulla Lempäälässä. Mukana olivat myös vanhempani. Kävelimme muutaman tunnin lenkin ja välissä kävimme syömässä eväitä nuotipaikalla lammen rannalla. Siellä Vilppu pääsi tutustumaan myös lapinkoira Neliin, joka oli perheineen myös ulkoilemassa. Ilta huilattiinkin melko rauhassa kotona, kun Vilppu oli niin väsynyt päivän touhuista. Retkellä näimme myös kyykäärmeen, joka oli tullut lämmittelemään aurinkoon. Onneksi Vilppu oli kaukana käärmeestä ja vältyttiin vaaratilanteelta. Olin ottanut varmuuden vuoksi kyypakkauksenkin mukaan, mutta onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu.


Vilppu elementissään. Omenat ovat suurta herkkua, etenkin ne kaikkein mädimmät joita lenkillä löytyy maasta.

Ulkoilun lisäksi ollaan ehditty vielä koulutuksiinkin. Nuuskujen PETO-kurssi loppui tällä viikolla. Vika kerta meni meiltä aivan täysin penkin alle. Vilppu oli ollut edellisen viikonlopun Urjalassa vanhemmillani hoidossa ja oli maanantana vielä siitä vähän väsähtänyt. Sunnuntai-iltana meille vielä tuli hoitokoira Nelli, josta kerron lisää alempana. Vilpun maanantaipäivä meni siis todennäköisesti toista koiraa ihmetellessä, eikä malttanut nukkua, kuten normaalisti. Lisäksi en ehtinyt lenkittää koiruutta töistä tulon jälkeen.

Töistä tultuani pakkasin Vilpun nopeasti autoon ja ajoimme ensin Lielahteen Koirakoutsin rallytokokurssin aloituskerralle. Siellä oli halli täynnä koirakkoja, kun pentukurssi oli alkanut samaan aikaan toisella puolella hallia. Kestikin tovin, että sain Vilpun ylipäätään keskittymään itseeni. Mutta onneksi ekalla kerralla tehtiin vaan perusjuttuja, kuten perusasentoa ja istumista lähinnä. Jouduimme myös lähtemään hiukan aiemmin, jotta ehtisimme sinne Nuuskujen PETO-kurssin vikalle kerralle, joka järjestettiin Niihaman maastossa. Siellä Vilppu alkoi heti vetämään hihnassa ja tekemään kaikkea muuta paitsi keskittymään. Kun eka harjoitus vielä oli luoksetulo muiden koirien läsnäollessa, Vilppu malttoi kyllä odottaa että marssin kymmenen metrin päähän, mutta kun pillitin sitä, se koki sen lupana lähteä haistelemaan muita koiria, eikä meinannut millään tulla luokseni. Harjoitus otettiin uusiksi kaksi kertaa niin että sain Vilpun lopulta tulemaan luokseni.

Tämän lisäksi oli tarkoitus tehdä markkeeraustehtävä damilla ja riistalla. Sanoin heti kouluttajalle, että Vilpulle ei ainakaan heitetä mitään markkeerauksia, vaan korkeintaan käyn viemässä damin rauhallisesti. Vilppu lähti kuitenkin daminkin kanssa touhuamaan omiaan. Tehtävä tehtiin uusiksi liinassa ja sain lopulta damin itselleni, mutta tässä kohtaa luovutin ja totesin ohjaajalle, että me harjoitellaan loppuaika rauhoittumista. Harmitti tosi paljon, kun olisi pitänyt varmaan jättää damihommatkin kokonaan väliin Vilpun viretilan takia. Mutta joskus on tällaisia päiviä. PETO-testiin meillä kyllä ei ole asiaa ennen kuin saadaan vähän harjoiteltua, että kenelle se dami pitikään tuoda...

Tämän viikon meillä on tosiaan ollut hoidossa toinen tolleri, vanharouva Nelli, jolla on iso rooli siinä että ylipäätään päädyimme tollerin hankkimiseen. Ihmettelimme kylläkin Tommin kanssa, että tämänkö yksilön perusteella me tosiaan rotuun päädyimme, Nelli kun on ikänsä puolesta jo hyvin rauhallinen ja helppo tapaus. Erityisesti lenkillä huomaa, miten se talutushihna voi tosiaan olla pelkkä "turvavyö"... Vilpun kanssa on vielä tekemistä, kun se kulkee 90% lenkistä nenä maassa ja harhautuu välillä omille poluilleen. Pääosin vetäminen on saatu lenkeillä kuriin, mutta Vilppu ei vielä oikein osaa seurata lenkittäjää niin että hihna ei välillä kiristyisi kun se hoksaa tienpenkalta jokun hajun (tai bongaa omenan). Itse en haluaisi mennä siihenkään, että koiran pitäisi lenkillä ollessa seurata ihan vierelläni, vaan minulle riittäisi se, että Vilppu osaisi pysytellä mukana hihnan kiristymättä, kulkee se sitten vieressä tai edelläni. Viime viikolla hankitut valjaat ovat kyllä auttaneet nekin hihnakäytökseen, jotenkin ilmeisesti valjaissa hihnan kiristyminen tuntuu erilaiselta, ja Vilppu osaa jarruttaa hihnan kiristyessä.

Tässä kaverusten yhteispotretti. Nelli on kyllä suurimmaksi osaksi aikaa pysytellyt omissa oloissaan keittiön pöydän alla ja komentanut Vilppua mitä kummallisimmin äänin, jos se on mennyt liian lähelle katsomaan. Vilpulle tämä on ollut tosi hyvää harjoitusta, ja vaikka sen on tehnyt mieli mennä härnäämään toista, on se kuitenkin hyvin ymmärtänyt myös Nellin komentamisen. Suurempia konflikteja ei siis ole tullut.

Vilpulla oli kasvussa jokin tasainen vaihe muutaman viikon ajan, mutta nyt se on taas jatkanut kasvua ja painaa jo lähes 14 kg. Viime viikonloppuna tuli 6 kk ikää täyteen! Tänään Vilpulla onkin tiedossa jännittävää tekemistä, sillä se lähtee Tommin kanssa Kalvolaan metsästysviikonloppuun. Tänään siellä on tarkoitus olla sorsastusta ja huomenna jänisjahtia. Vilppu lähinnä hengailee mukana, harjoittelee passissa oloa ja totuttelee asioihin. Raportoin reissusta sitten ensi postauksessa!

torstai 13. syyskuuta 2012

Edistymistä kursseilla

Taas tulee tällainen tylsä päivitys ilman kuvia. Me ollaan niin ahkerasti kurssiteltu ja vapaapäivinä vaan otettu rennosti ja lenkkeilty kotimaisemissa, niin eipä niitä kuvia ole tullut otettua. Mutta jospa sitä taas saisi ryhdistyttyä seuraavaa päivitystä varten.

Maanantaisin ollaan oltu siis Nuuskujen peto-kurssilla. Sitä on ollut tähän mennessä kolme kertaa, ja ekasta kerrasta jo raportoinkin. Tokalla kerralla siellä harjoiteltiin paikallaoloa, seuraamista pujotellen koirakkojen välistä, sekä perusasentoa. Nämä sujuivat ihan hyvin, etenkin seuraamisessa päästiin mielestäni kivasti eteenpäin ja paikallaolossa Vilppu oli varsinainen osaaja. Tällä viikolla petokurssilla treenattiin taas paikallaoloa vähän suuremmin häiriöin, sekä damin pitämistä ja luovutusta. Vilppu innostui ohjaajan antamasta damista vähän liikaakin, ja teinkin ensin ihan sellaista treeniä että seurautin sitä damin ohi mutta en antanut ottaa damia ylös ilman hae -käskyä. Vilppu kyllä ottaa damin hyvin suuhunsa ja pitää sitä, sekä palauttaakin suht varmasti mulle, erityisesti jos peruuttelen taaksepäin itse. Ensi kerralla treenataankin sitten riistalla.

Tollereiden noutojen alkeet- kurssi loppui jo viime viikolla. Tykkäsin kovasti ja suurkiitokset menee aluevastaaville Jennille ja Katsulle kurssin järkkäämisestä. Ohjaaja Susanna DiPiazza oli tosi asiantunteva ja mukava tyyppi, ja taidetaan yrittää päästä hänen taippariryhmäänsä kevään kurssille, jos mahdollista. Kurssilla treenattiin toisella kerralla perusnoutoja, sekä riistajuttuja. Vilpulla oli tuolloin vähän keskittymisongelmia, ja perushallinnassa oli tekemistä. Positiivista oli sen sijaan se, että saatiin Vilppu kantamaan varista ilman mitään apukeinoja (teippejä ym.). Vilppu kierteli ja nuuskutteli varista aika kauan ennen kuin otti sen kantoon. Kouluttaja Suski totesi Vilpun ääntelystä, että sillä on kova tahto ottaa varis, mutta ei vaan keksi, miten sen saisi suuhun. Siksi siis ne kummalliset vikinät, joita olen ihmetellyt kun riistaa on käsitelty. Onneksi siis kertoivat positiivisesta ongelmasta, joka häviää varmaan nyt kun Vilppu on saatu kunnolla kantamaan varista. Sain Vilpun myös palauttamaan tipun kivasti mulle, joten olin oikein ylpeä pojusta! Suski totesi jopa, että Vilppu menee ensi kesänä taippareista läpi helposti. Toivotaan näin! Kestokani oli Vilpun mielestä tosi kiva sekin, ja sitä piti vähän tapporavistella, joten sitä ei sitten saanutkaan kauan pitää. Nyt vaan lisää varistreeniä säännöllisesti kotona, sain kurssilta vielä yhden vaakun mukaankin, joten nyt mulla on pakastimen ylähylly täynnä riistaa Vilppua varten. :)

Perjantaisin meillä on ollut Koirakoutsin pentukurssi. Siellä on harjoiteltu ihan perusasioita, kuten perusasentoa, seuraamista, paikallaoloa, ja luoksetuloa. Luoksetulonkin sain viimeksi onnistumaan hyvin, eikä Vilppu lähtenyt hihnasta päästyään huitelemaan mihin sattuu. Seuraamiseen olen saanut tältä kurssilta parhaat vinkit, ja se alkaa jo sujua jotenkuten. Ei kuitenkaan vielä toko-tasoisesti. Ollaankin käytetty toistaiseksi nome-seuraamiskäskyä, jossa Vilpun ei tarvitse olla ihan jalassa kiinni eikä tapittaa koko ajan kontaktissa.

Ensi viikolla loppuvat nämä kurssit, ja uutena juttuna ilmoitin meidät Koirakoutsin Rally-toko kurssille. Alunperin tarkoitus oli jatkaa tokokurssilla, mutta kun molemmissa lajeissa harjoiteltavat taidot ovat samoja, innostuinkin tuosta rallytokosta. Se voi olla meille muutenkin hauskempi laji, kun en tiedä onko musta itsestä sittenkään siihen tokon vaatimaan kurinalaisuuteen ja pikkuviilaukseen. Katsotaan nyt! Mukava kuitenkin, että on kerran viikossa joku säännöllinen kurssi, niin tulee ainakin treenattua kunnolla.

Muuten meillä on ollut ihan tavallista koiraperheen elämää; Vilppu on mm. syönyt metsästä kokonaisen pakastepussin, ja eilen tuli takapakkia sisäsiisteydessä, kun tuli kaksi kertaa vahinko sisälle. En tiedä sitten onko jo hormonitoiminta heräämässä... Vilpun vatsassa karvattomalla alueella on myös ollut vähän ihottumaa jota on toistaiseksi hoidettu apteekin antibakteerisella rasvalla, mutta seurataan tilannetta, tarviiko käyttää varmuuden vuoksi vielä eläinlääkärissä. Vilppu painaa nyt reilut 13 kg ja kasvu on selkeästi hidastunut vähän. Ruoka ollaan nyt vaihdettu Roburin Maintenance -versioon.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kurssilla jos jonkinlaisella + tollerinome

Nopea päivitys Vilpun koirakouluista ja kursseista ilman valokuvia tällä kertaa, kun sattuneesta syystä ei noissa oikein ehdi ottaa kuvia. :)

Viime perjantaina alkoi siis Lielahdessa Koirakoutsin pentukurssi. Meitä on kurssilla kuusi koirakkoa, ja Vilppu todettiin heti esimerkilliseksi oppilaaksi tunnin alussa, kun koirien piti rauhoittua ohjaajien viereen koulutuskentällä. Vilppu makoili kaikessa rauhassa uudessa tilanteessa, ja sain olla ylpeä. Meidät siirrettiinkin sitten kaikista häiriöisimpään paikkaan treenikentällä, eli sen sivusta menevän jalkakäytävän viereen. Ekalla kerralla tehtiin perus kontaktiharjoitusta niin että koira sai namin luovuttuaan siitä (katsekontaktilla), sen lisäksi tehtiin seuraamisen alkeita peruutellen niin että koira sai seuratessaan palkkaa ohjaajan jalkojen välistä matalalta. Lisäksi harjoiteltiin rauhoittumista muiden koirien läsnäollessa. Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukavaa, ja muutkin ryhmäläiset tuntuivat olevan aika hyvin omistajiensa hallinnassa, joten ehkä päästään edistymään hyvin kurssin aikana.

Lauantaina lähdin aamuvarhain talkoolaiseksi TolleriNomeen, eli rotujärjestömme vuosittaiseen nome- tapahtumaan Jämsään. Talkoolaisena oli kyllä tosi hauskaa, pääsimme Jennin kanssa seuraamaan ekaa nomekoettamme, ja olimme avoimessa/voittajaluokassa hakuruudun täyttäjinä. Varsinaisia työtehtäviä ei hirveästi ollut ja pääsimmekin aitopaikalta seuraamaan koirien ja ohjaajien työskentelyä. Paitsi, että opin lajista paljon, tuli entistä enemmän sellainen into itsekin päästä harrastamaan sitä Vilpun kanssa. Haastetta lajissa kyllä riittää, koska näennäisesti pienet jutut voivat kaataa koko koesuorituksen ja tuloksena on nolla. Edes koiran ja ohjaajan pitkä kokemus ja osaaminen eivät aina pelasta tilannetta. Sinänsä oli myös lohdullista huomata, että koiraharrastuksissa ei todellakaan ole kyse mistään koneen ohjelmoinnista, vaan yhteistyöstä elävän olennon kanssa, joten mitä vaan voi sattua. ;) Tapahtumassa näki myös paljon jo tutuksi tulleita Siipiveikkolaisia ja tapasi uusia, mikä oli myös tosi mukavaa.

Maanantaina meillä alkoikin sitten Vilpun kanssa Pirkan Nuuskujen viiden kerran perustottelevaisuuskurssi, jota pitää  Marika Korajoki Hakametsän jäähallin pihalla. Sielläkin on kuusi koirakkoa, ja ekalla kerralla tehtiin ihan perusjuttuja, kuten kontaktia, istumista ja perusasentoa. Meillä nuo hommat jo sujuvat, mutta häiriötilanne oli hyvä testata. Tällä kertaa mukana oli nimittäin aika levoton kultaisennoutajan pentu, joka kiihdytti muitakin koiria. Onneksi meni kuitenkin suhteellisen hyvin. Lopuksi ohjaaja vielä katsoi, miten autoon meneminen sujui jokaiselta erikseen, ja sehän menee myös meillä jo hyvin.

Eilen tiistaina kurssit jatkuivat Tampereen seudun tollereiden noutojen alkeet -kurssilla, jossa ohjaajana on Susanna Di Piazza. Tällä kurssilla meitä oli yhteensä kahdeksan koirakkoa, joista Vilppu oli toisiksi nuorin tollerilenkillä tapaamamme Luna- pennun jälkeen. Kurssin ekalla kerralla tehtiin mm. damin spontaania ylösottoa niin että kaksi koirakkoa heitti toistensa eteen damit ja koiran piti nostaa se itsenäisesti ylös. Vilppu suoriutui hyvin, ja ei kuumentunut tehtävästä lainkaan. Suski näytti koirille myös kestokania, josta siitäkin Vilppu oli hyvin kiinnostunut. Ensi viikon kurssikerralla on tarkoitus perehtyä vielä enemmän riistaan. Tämän lisäksi tehtiin vielä mm. pujottelua muiden koirakoiden välistä niin että koira pysyy hallinnassa, joka sekin meni meiltä yllättävän hyvin kun tajusin pitää namikättä tarpeeksi alhaalla Vilpun nenän edessä. Sen sijaan se kaikkein tärkein eli luoksetulo meni meiltä aivan penkin alle. Luoksetuloissa muut koirat odottivat autoissa vuoroaan ja yksi kerrallaan teki harjoituksen. Suski jäi pitämään Vilppua n. 10 metrin päähän minusta, ja päästi irti kun kutsuin sitä. Vilppu säntäsi suoraan sisälle Hakametsän halliin sivuovesta eikä tullut edes pillillä pois. Harmitti etten heti pillittänyt, vaan koitin pelkällä sanallisella käskyllä, koska pilliä Vilppu kyllä on totellut paremmin. Olisin voinut kokeilla myös pysähtymispilliä, kun sen Vilppu myös jo hyvin osaa kotioloissa ja lenkillä. Harjoitusta toistettiin helpompana, ja Vilppu lopulta osasikin tulla luokse. No, nyt vaan lisää treeniä eri tilanteissa...

torstai 23. elokuuta 2012

Vilppu 5 kk!

Vilppu täytti eilen 5 kk (painaa nyt noin 12 kg) ja sai juhlan kunniaksi uuden herkun, eli kuivatun ankan räpylän. Se maistuikin ilmeisesti tosi hyvälle, koska Vilppu malttoi kaluta sitä yli tunnin kerrallaan. Ehkä se auttoi myös kutiaviin ikeniin, koska viime päivinä meiltä on lähtenyt koirien hammaskeijulle useita hammaslähetyksiä; enää yksi kulmahammas ylhäällä on paikallaan, ja muuten ainakin omien laskujeni mukaan kaikki maitohampaat ovat pudonneet pois. Hienoa, että hampaat ovat lähteneet itsekseen uusien alta. Ankan räpylästä oli kuitenkin se huonompi lopputulos, että Vilppu oli päässyt nielaisemaan pari isompaa palaa, jotka olivat tänään työpäivän aikana tulleet oksennuksen mukana olohuoneen matolle. No, toivottavasti tulivat nyt sitä kautta pois ettei tarvitse alkaa parafiiniöljy/tankoparsakuurille...

Vilppu on myös tämän viikon ajan saanut oleskella vähän isommassa tilassa yksinollessaan, eli nyt alueeksi on rajautunut olohuone ja eteinen (entisen eteisen ja pesuhuoneen sijaan). Tämä helpottaa meitä, koska meidän ei tarvitse siirrellä Vilpun häkkiä edestakaisin joka päivä. Sohvan eteen sentään asennetaan Bilteman kompostiverkkoa päivän ajaksi, koska siinä määrin sohvalle meno edelleen Vilppua kiinnostaa. Kompostiverkkoja se tuntuu sen sijaan jopa hieman pelkäävän, eikä mielellään mene niiden lähelle. Johtunee niiden rämisevästä äänestä, jonka kuuli jo joskus pikkupentuna kun kaatoi yhden portin juoksemalla suoraan sitä päin. ;) Muuten yksinolot ovat menneet hyvin, ainoastaan eilen meitä odotti tämä näky:

(( Keksin itselleni lisää tekemistä kun tuli tylsää! Sitähän varten mulla kai on nää lelut? ))

Siivousurakka kuitenkin muuttui hauskaksi leikiksi, kun keksittiin alkaa opettaa Vilppua keräämään itse omat lelunsa koriin. 

Tiistaina oltiin Tampereen seudun tolleristien järjestämällä tollereiden yhteislenkillä Kaupin maastossa. Mukana olivat myös Vala, Nalli, Tilda ja Luna -tollerit omistajineen. Luna oli Vilppua noin kuukauden nuorempi, ja pennuilla menivät leikit hyvin yksiin. Tommin kanssa olimme hieman yllättyneitä Vilpun käyttäytymisestä isommassa koiraporukassa; se oli kovin nöyrää poikaa isoille koirille, mutta ei toki onneksi pelännyt niitä. Odotimme ehkä vähän itsevarmempia otteita meidän pojulta, joka ei muuten oikein pelkää mitään. :) Ihan hyvä kokemus varmasti senkin puoleen. Lenkillä oli tosi mukavaa, ja vaikka koirat kävivät rannassa, ei Vilppu mennyt mielestämme ihan ylikierroksille vedestä. Varmasti osallistutaan jatkossakin näille yhteislenkeille!

(( Punaturkit vauhdissa! ))

Huomenna meillä onkin luvassa eka kerta Koirakoutsin pentukurssilla, ja lauantaina menen itse talkoilemaan Tollerinomeen Jämsään. Ensi viikolla puolestaan alkaa Pirkan Nuuskujen perustottelevaisuuskurssi, sekä Tampereen tolleristien oma noutokurssi pennuille, joita molempia odotetaan innolla. Bloggaan sitten ensi viikolla näistä!

tiistai 14. elokuuta 2012

Mustikassa, koirakoulussa ja pentutreffeillä

Tuleepa taas pitkä väli blogin päivityksessä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Paljon ollaan viime aikoina touhuttu, ja en varmaan muistakaan kaikesta edes kertoa. Laitetaan tähän alkuun tälläinen poseerauskuva Vilpusta. Vilppu on jo oppinut aika hyvin seiso -käskyn Tommin ohjauksella, ja nyt siitä pystyy jo ottamaan näitä kuvia ilman että se on viuhtomassa ulos kuvasta. :) Tässä näkyy hyvin myös Vilpun megapitkä häntä joka on aika huvittava etenkin kun itse koiruus on vielä noinkin matala.


Muutama viikko sitten teimme porukalla Urjalassa retken mustikkametsään. Mustikoita löytyi ihan mukavasti ja Vilppukin oli elementissään, kun pääsi juoksemaan poimijan luota toisen luokse ja syömään mustikoita suoraan varvuista. Mutta retki päättyi hiukan ikävästi kun astuimme vahingossa ampiaispesään ja herätimme mustan pilven ilkeitä ampiaisia. Pikkuveljeni joutui kärsimään eniten oltuaan lähimpänä pesää, ja häntä pisti yhteensä 8 ampiaista. Veljen hurjan karjaisun johdosta me muut ehdimme hyvin alta pois. Ainakin yhden kuullun vinkaisun perusteella Vilppu sai vain yhden piston. Emme osanneet paikantaa pistoja mihinkään, joten oli kyllä vähän jännittävät paikat taas ja huoli pienestä potilaasta. Mietin koko illan vanhempieni luona pitäisikö meidän varmuuden vuoksi lähteä takaisin Tampereelle, jossa eläinlääkäripäivystys olisi lähempänä. Tarkkailimme tilannetta, ja mitään oireita ei ilmennyt. Ainoastaan koiruus oli tosi väsynyt, mutta se todennäköisesti johtui pitkästä parin tunnin juoksentelusta metsässä. Illalla Vilpun suupieli näytti hieman turvonneelta, mutta sekin oli aamuun mennessä ohi. Myös veljeni onneksi selvisi pistoista suuremmitta oireitta, koska olimme viisaina ottaneet kyypakkauksen mukaan retkelle ja hän sai siitä heti ensiapua.


(( Tässä kohtaa kaikki on vielä hyvin, ja ollaan evästauolla...))

Ollaan käyty myös Jirka Vierimaan koirakoulussa harjoittelemassa paikallaoloa. Tänään on kurssin viimeinen kerta. Vilppu on ollut mallioppilas ja toiminut hienosti, mitä nyt välillä keskittyminen herpaantuu ja pitää haistella maata. Muiden koirien läsnäolosta Vilppu ei oikeastaan ole ottanut paljon kierroksia eikä häiriintynyt, hiukan yllättäenkin itselleni koska muuten ulkoillessamme Vilppu menisi mielellään katsomaan muita koiria. Koirakoulun huonompana puolena Vilpun vatsa on nyt mennyt nameista vähän sekaisin, ja yritetäänkin nyt tarjota vain Natural Menu -nameja palkkioina, jos vatsa taas palautuisi normaaliksi.


(( Tässä menossa harjoitus, jossa piti kiertää koiran taakse koiran pysyessä paikoillaan, ja palkita se paikallaolosta ))

Viime viikolla meillä oli kasvattajien Annan ja Villen kanssa Vilpun ekat varsinaiset pentutreffit. Saatiinkin ihan yksityiset treffit, kun Vilppu on uniikkikappale pentueessaan. Vilppu oli ilmeisesti kehittynyt ihan mukavasti ja näytti hyvältä rotunsa edustajalta tässä vaiheessa. Myös koulutusasioista tuli pääosin plussaa, Vilppu toimi yllättäen perusnoudoissa tosi hienosti ja palautuksessa/luovutuksissa ei ollut suuria ongelmia. Sain vielä vinkiksi peruutella, kun Vilppu on tulossa damin kanssa kohti, ja se tuntui vielä auttavan asiaa. Sen sijaan kehitettävää meillä on vielä Vilpun hihnakäytöksessä erityisesti jännittävissä tilanteissa. Siihen saatiinkin hyviä ohjeita ja neuvoja ja asiaan on panostettu tällä viikolla ihan erityisesti. Myös uiminen laitettiin Vilpulta kiellettyjen asioiden listalle nyt kun se on alkanut kuumenemaan uintireissuista. Alla onkin kuva iltalenkiltä Kaukajärven rannasta, jossa kävimme vain istuskelemassa rannalla ja rauhoittumassa veden äärellä. Eli siis tekemässä sitä tuikitärkeää passiivitreeniä!



Lopuksi vielä kuva riistatreenistä variksen kanssa. Saatiin kasvattajilta ohjeeksi, että Vilpun pitäisi nyt kantaa varista millä keinolla tahansa, ja se onnistuikin lopulta kun varis paketoitiin teipillä siipien kohdalta ja sitä vedettiin narussa vähän matkaa. Vilpun ongelmana tuntuu olevan enemmän se, että se ei osaa ottaa koko pakettia suuhunsa kun siinä on irtonaista siipeä jne. - riistan maku ja haju kiinnostavat kyllä. Jopa niin paljon että vihdoin otettuaan variksen kantoon, sitä ei olisi millään meinattu luopua.



tiistai 31. heinäkuuta 2012

Paluu arkeen

Nyt on sitten lomat lomailtu ja eilen palasin taas töihin väitöskirjan ääreen. Vilpullakin alkoi arki, ja jännitettiinkin vähän kuinka se taas sopeutuu pidempiin yksinoloihin, kun lomaillessa oli niin paljon aikaa viettää koiruuden kanssa. Onneksi ainakin nämä maanantai ja tiistai ovat menneet aivan loistavasti. Edes pissoja ei ole noin 7 tunnin yksinolon aikana tehty kumpanakaan päivänä lattialle. Muutenkin sisäsiisteys on meillä jo oikein mallillaan. 

Blogin päivityskin on jäänyt loman aikana aika vähiin, ja valokuvia on tullut otettua niukasti. Ollaan vietetty aika paljon aikaa Urjalassa ja siellä muiden touhujen ohessa ei muista kuvata. Vilppu on käynyt säännöllisesti uimaretkillä, vaikka olemme myös miettineet pitäisikö uimista rajoittaa, kun se tuntuu kuumentavan koiruutta aika paljon. Vilppu siis pitää uimisesta ehkä vähän liikaakin. Viime viikolla Urjalassa heitin Vilpulle lampeen pallon jota se ei sitten oikein saanut suuhunsa otettua ja pallo vain meni kauemmas ja kauemmas vedessä. Minua jo alkoi vähän hirvittää, ja kutsuin koiruuden takaisin, todeten pallon olevan mennyttä kalua. Mutta samassa Vilppu olikin jo takaisin vedessä hakemassa palloa, ja räpiköi pallon lähettyvillä niin kauan että sai siitä otteen ja toi sen rannalle, tietysti suurten kehujen saattelemana. Sitkeyttä meidän kaverista ainakin löytyy!


Syyskauden alkaessa itsellä on perinteisesti syttynyt kova kipinä harrastaa jotakin uutta. Nyt Vilpun ansiosta vaihtoehtoja on paljon, ja olenkin intoa täynnä. Ilmoitin meidät nyt alkajaisiksi Jirka Vierimaan koirien kesäkoulun paikallaolo -intensiivikurssille, joka alkoi tänään. Jännitin kovasti, miten Vilppu suhtautuu treenaamiseen muiden koirien läsnäollessa ja vielä vilkkaassa Kalevan kirkon puistossa. Menimme paikalle puoli tuntia etukäteen ja Vilppu ehtikin mukavasti rauhoittua ennen kurssin alkua. Aluksi muut koirat ja ihmiset kiinnostivat pojua, mutta Jirka otti Vilpun "koekaniinikseen" ja näytti sen kanssa muillekin, mitä piti tehdä. Jirka sai Vilpun hyvään työskentelymoodiin ja sen jälkeen sain olla tosi ylpeä koirastani. Vilppu osasi jo ennen kurssia paikallaolon alkeet sekä istuen että seisten, mutta sain osaamista edistettyä jo tämän yhden kerran aikana mielestäni paljon. Hyvää kurssille osallistumisessa oli myös se, että Vilppu näki että muut koirat eivät ole paikalla leikkimistä varten.

Muuten ollaan treenattu kotona ja lenkkimaastoissa, sekä eilen käytiin myös Hakametsän jäähallilla tokotreeneissä Jennin ja Valan, sekä bordercollien ja sen omistajan kanssa. Vilpulle otettiin mm. luoksepäästävyyttä ja hampaiden katsomista, luoksetulo, sekä perusasennon treenaamista. Sain Jenniltä vinkin houkutella Vilppu seuraamiseen perusasennosta sormen avulla, koska Vilppu tulee perusasentoon jo hienosti sormen liikkeestä. Tätä aletaankin nyt harjoitella lisää.



Nome-puolen jutuissa on tapahtunut myös edistystä. Ollaan nyt harjoiteltu damin luovutusta suoraan käteeni niin että vain lasken damin maahan ja pyydän Vilppua nostamaan sen minulle. Tämän hinkkauksen ansiosta sain eilen täällä kotona sisällä damin perusnoudosta suoraan käteeni kun Tommi piti Vilppua kiinni ja päästi sen hakemaan damia, joka oli pudotettu meidän väliimme jäävälle matkalle. Seuraava vaihe on saada noin hieno nouto onnistumaan ulkona. Metsässä ollaan otettu kerran myös pieni hakutehtävä, jossa piilotin damin helppoon paikkaan hajustettuani ensin hakualueen, ja Vilppu pääsi sitten etsimään sitä. Sekin meni hienosti, nenä tuntui olevan päällä ja ilme oli mahtava, kun dami löytyi.

(( Huonohko kuva hakutehtävästä. Dami on tuo sininen piste tuolla vasemmalla. :))

Muutenkin Vilppu on ollut nyt pari viikkoa oikein kuuliainen, rauhallinen ja oppivainen otus. Mahtava tunne! Sohvaepisodit, joissa Vilppu yrittää haastaa meitä hyppimällä ja haukkumalla, ovat kadonneet kokonaan. En tiedä onko syy se, että keksittiin palkita Vilppua sohvan edessä rauhallisesti makaamisesta. Varmasti vielä tulee niitä haastamiskausia, mutta täytyy nyt nauttia tästä ja kasvattaa vahvaa pohjaa yhteistyöllemme jatkossa!

Koirakavereista ollaan tavattu Nipsua, joka onkin jo melkein aikuisen tollerin näköinen. Eilen oltiin yhdessä metsälenkillä ja uimassa. Ollaan siis vietetty mukavaa koiranomistajan elämää kaikin puolin!

Vilpun paino on nyt noin 10,5 kg ja korkeus 42 cm.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Uusia hampaita!

Vilpulla on nyt meneillään vauhdikas hampaiden vaihtuminen, ja melkein joka aamu on lähtenyt taas yksi hammas uuden tieltä. Ikenet kutiavatkin ilmeisesti kovin, ja purtavaa on annettu jos jonkinlaista siihen vaivaan. Nyt Vilpulle maistuvat paremmin jo kaupan nahkaiset puruluutkin, joista se ei alkuun saanut oikein mitään irti. Ne ovatkin mukavampia jättää Vilpulle, kun lähdetään pois kotoa, koska noiden isompien luiden kanssa on aina se vaara, että Vilppu saa niistä kaluttua isoja palasia. Nyt kun ruokailukerrat ovat vähentyneet kolmeen kertaan päivässä, voisi tietysti kokeilla josko maha kestäisi raakoja pakasteluitakin, kun niitä ei suositella annettavaksi samaan aikaan nappuloiden kanssa. Vilppu otti viime viikolla hurjan kasvuspurtin ja painaa nyt jo kaksinumeroisen luvun (noin 10 kiloa siis). Oikea tollerinturkkikin on alkanut kasvaa jo!

Ollaan vietetty melko paljon aikaa kotosalla, kun ilmatkin ovat olleet niin huonoja. Kotona ja kotipihalla, sekä lähipuistossa on sitten treenattu tokon perusasentoa ja peruskäskyjä, sekä paikallamakuuta/istumista. Myös hihnassakävelyä ollaan nyt harjoiteltu tehostetusti, ja olen muutaman teholenkin ajan palkannut Vilppua kaikista oma-aloitteisista kontakteista, sekä sivulletulosta. Sivulletulon kautta seuraamisen alkeetkin ovat tulleet luonnollisesti mukaan treeneihimme. Innostuin näistä, kun kävin viime viikolla katsomassa koirakoulu Koutsin pentukurssia, jossa oli mukana tosi hienosti edistynyt Vilpun ikäinen labbisneito omistajineen. Vakuutuin niin, että taidetaan mennä sinne Vilpun kanssa kurssille elokuussa. Vaikka eipä se edistyminen tietenkään kurssista ole kiinni vaan ohjaajan aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestä soveltaa oppeja kotona...Toisaalta on varmaan näin aloittelevalle koiranohjaajalle hyväksi saada palautetta omasta toiminnasta heti alussa, ja muutenkin varmaan mukava juttu Vilpullekin. 

Olen huomannut että Vilpun viretila vaikuttaa tosi paljon treeneihin; jonain päivänä se malttaa keskittyä paljon paremmin kuin toisina päivinä. Jos on hötkyilypäivä, pitäisi vain malttaa olla vaatimatta liikoja, koska oppimista tapahtuu aina silloin kun molemmilla on kivaa. :)

Nomen puolelta ollaan treenattu perusnoutoa mm. niin että Tommi on ollut avustajana ja vienyt Vilpun kanssa damin puoliväliin matkaa, ja pitänyt sitten Vilppua paikallaan kunnes minä olen kutsunut sitä luokse. Vilppu on nyt alkanut menettää liiallisen kiinnostuksensa damiin, kun olen palkannut sitä damin tuomisesta namilla. Dami on tullut jalkoihini ja sitten Vilppu jää odottamaan palkkaansa. Nyt eilen aloiteltiin vuorostaan damin pito- ja palautustreenit niin että vain laskin damin maahan ja houkuttelin Vilppua ottamaan sen kantoon ja antamaan sitten damin minulle käteen. Vilppu ei tunnu ihan vielä tajuavan harjoituksen ideaa, mutta eiköhän se tästä. Ainakaan sitä damilla leikkimisongelmaa ei enää ole, koska dami ei tosiaan ole enää niin mielenkiintoinen Vilpun mielestä. Saan jopa vähän leikittää sitä damilla, jotta saisin sen tarttumaan siihen. Kasvattaja Anna soitteli alkuviikosta, ja muistutteli meitä näyttämään Vilpulle taas riistaa, joten tehtiin se myös tiistaina. Vilppu kiinnostui variksesta ihan hyvin ja "kantoikin" sitä siivestä vähän matkaa.  Täytyy nyt taas ensi viikolla tehdä riistatreeni, jotta se pysyisi mielessä. 

Valokuvaus on jäänyt kyllä tosi vähiin...pitää siinäkin ryhdistäytyä. Alla kuitenkin muutama kuva Vilpusta ja naapurissa kyläilemässä olleesta Helmi-koirasta, josta Vilppu sai heti kivan leikkikaverin.




maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kesäisiä lomapuuhia

Juuri kotiuduimme Urjalasta tänne piha- ja tieremontin keskelle Tampereelle. Vilppu oli lauantaista sunnuntaihin ekaa kertaa yökylässä vanhemmillani ilman meitä, kun olimme kaveripariskunnan häissä Hartolassa. Hienosti oli mennyt, vaikka hiukan oli pitänyt Urjalan väkeäkin testailla, että kuka siellä onkaan pomo. Heti kun olimme lähteneet autolla pihasta, Vilppu oli saanut hepulin ja juossut mm. marjapuskia suojaavat kangasverkot ihan solmuun, sekä napostellut viinimarjanraakileita puskista. Vilpulla on muutenkin nyt meneillään pieni uhmakausi ja testaa meitä päivittäin pari kertaa, yrittää komennella haukkumalla ja murisemalla. Kasvattaja Annan neuvojen mukaisesti ollaan otettu kyllä aika tiukka linja ja yritetty katkaista tuo käytös alkuunsa, vaikka se tämän kovapäisen kaverin kohdalla tarkoittaa sitä että pitää tosissaan näyttää kuka on pomo. Ollaan otettu niskanahasta kiinni ja laitettu kaveri maahan, kunnes pureminen, murina ja haukkuminen loppuvat ja Vilppu alkaa tympääntyä tilanteeseen. Onneksi Vilppu ei tunnu muistelevan yhteenottoja pahalla, vaan on kohta taas häntä heiluen mukana touhuilemassa.

(( Vilppu ja tyttökaveri Nipsu Hervantajärven retkellä mutapainien jälkeen poseeraamassa kameralle))

Viime viikolla Vilppu koki paljon kaikkea uutta. Maanantaina kävimme Nipsun kanssa leikkitreffeillä ja pitkällä lenkillä Hervantajärvelle. Harjoittelimme samalla hihnassa kävelyä toisen koiran seurassa. Ollaan yritetty tietysti nyt myös jättää Vilppu välillä yksin kotiin, jotta ei ihan tottuisi tähän lomarytmiin. Sosiaalistumisessa on ihan selkeästi mennyt se kaikkein avoimin vaihe ohi, koska nyt Vilppu on alkanut suhtautua joihinkin uusiin asioihin hieman enemmän varauksella. Esim. takapihallemme ilmestynyttä maalarimiestä piti vähän haukkua. Ollaan edelleen esitelty sille uusia asioita, kuten tänään viimeksi pyöräkelkkaa ja kävelysauvoja.

Keskiviikkona kävimme veneretkellä Pyhäjärvellä yhdessä veljeni kanssa. Vilpulle hankittiin tietysti omat pelastusliivit, ja niissä kyllä on vielä kasvunvaraa! ;)

(( Innokkaat veneilijät lähdössä matkaan ))

(( Mitään ei tapahdu, joten otanpa pienet tirsat.))

Veneeseen Vilppu suhtautui hienosti, vaikka rannalla josta vene laskettiin vesille, se ei suostunut tekemään pissoja, vaan alkoi lorottaa heti veneen moottorin käynnistyttyä. Onneksi meillä oli sanomalehteä mukana! Haisteltuaan järvi-ilmaa tarpeeksi Vilppu jopa nukahti veneen pohjalle, kai sillä oli sen verran tylsää.

Veneretkeä ennen Vilppu uskaltautui ensimmäisen kerran kunnolla uimaan kun kahlasin itse rannasta vähän pidemmälle veteen. Sen jälkeen Vilppu onkin käynyt hellepäivinä uimassa melkein päivittäin. Tässä alla vähän videota leikkimielisestä vesinoudosta. Lelu ei tosin palautunut ihan sinne mihin piti, vaan Vilppu oli sitä mieltä että oli paras kuskata se pidemmälle rannalle. :)



Kävimme viime viikolla myös treenailemassa Jennin ja Valan, sekä Jennin työkaverin kanssa. Vilppu teki ihan luoksetuloa häiriötilanteessa, sekä peruskäskyjä ja yritettiin sille myös perusnoutoa damilla, mutta ei olisi kannattanut vielä tehdä sitä näin häiriöisessä tilanteessa, koska se ei ihan mennyt nappiin. No, sainpa ainakin vinkkejä Jenniltä. Jenni totesi, että hänen mielestään Vilppu enemmän vaikuttaa siltä, ettei tajua noudon ideaa, kuin että omisi noutoesinettä. Lisää treeniä vaan helpommissa olosuhteissa siis! Jenni neuvoi meille myös tokon perusasentoon alkuvinkkejä, ja sitä olemme nyt alkaneet treenata enemmän. Vilppu osaakin jo liikeradan aika hyvin namin avustuksella.

Vähän on negatiivistakin kerrottavaa, koska viime viikolla huomattiin, että Vilpun toinen silmä rähmii ja punoittaa aika paljon. Pari päivää sitä katseltiin, mutta koska Vilppu oli viikonloppuna menossa hoitoon, päätettiin käyttää se perjantaina eläinlääkärissä varmuuden vuoksi. Vilppu saikin diagnoosiksi lievän silmätulehduksen ja hoidoksi antibioottivoidetta, jota se on antanut tosi kiitettävästi laittaa silmiinsä. Vaivakin on jo paranemaan päin.

Lisäksi vielä mainittakoon että kehitystä on tapahtunut; poju painaa jo 8,7 kg ja alhaalta edestä on lähtenyt kaksi maitohammasta!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Juhannus oli meillä herttainen

Blogia on näköjään vähän suurempi kynnys päivitellä näin kesällä kun on iltaisin paljon muutakin tekemistä. Meillä oli tosi mukava juhannus maalla Urjalassa. Sitä ennen kuitenkin ehdittiin käydä Tampereen Opiskelijoiden Venäjä-seuran järjestämällä puistopiknikillä Sorsapuistossa. Kerrankin koiraystävällinen tapahtuma, ja Vilppu pääsi mukaan ihmettelemään menoa. Hienosti se käyttäytyikin, osasi jopa rauhoittua ympärillä olevista hajuista, ihmisistä ja ohi kulkevista koirista huolimatta. 

((Nautitaan olosta Venäläisellä piknikillä Sorsapuistossa.))

Vilppu on oppinut nyt hienosti odottamaan autohäkissä, vaikka ovi avataan, ja tulee ulos vasta luvan saatuaan. Siispä pystyttiin ekaa kertaa myös kuvaamaan Vilpun matkustusoloja. Ovellinen häkki on kyllä kätevä, juhannuksenakin pystyttiin eri kyläpaikoissa jättämään koiruus unille varjoon ja auton takaluukku auki. Muutenkin meistä on mukavaa, että Vilppu suorastaan tykkää autoilusta. Häkkiin menon jälkeen se ei yleensä päästä ääntäkään matkan aikana vaan nukkuu tyytyväisenä omassa rauhassaan.

(( Vilppu odottelee autohäkissään ulospääsyä ))

Juhannuksen viettoon lähdettiin varta vasten junalla niin että Tommi haki minut ja Vilpun Toijalan asemalta ja siitä jatkettiin matkaa autolla. Asemalla tehtiin odotellessa vähän kontaktitreeniä ja totuteltiin monenlaisiin ääniin, hajuihin ja ihmisiin. Vilppu sopeutui junamatkustamiseenkin hyvin, hiukan kiemurteli sylissäni, mutta epäilen senkin johtuneen orastavasta kakkahädästä, koska asiat piti päästä tekemään heti Toijalan aseman ulkopuolella olevalle nurmikaistaleelle. 

(( Reipas junamatkustaja ennen matkaa asemahallissa.))

Junassa huomasin että kamerastamme loppui akku, joten juhannuksesta ei sitten ole tähän hätään kuvia. Saattaa olla että niitä tulee vielä myöhemmin. Vilppu pääsi nyt totuttautumaan yöpymiseen muualla kuin kotona. Juhannusaattona sattui pieni episodi kun Vilppu söi juhannustorilta tupakantumpin. Ensin mietimme ettei tehdä mitään, koska kyseessä oli kuitenkin vain yksi tumppi. Lopulta kuitenkin huoli voitti ja soitin eläinlääkäripäivystykseen, josta ohjeeksi annettiin oksennutus ja hiilitabletit. Onneksi olin ottanut koira-apteekin mukaan kotoa, ja oksennutettiin Vilppu vetyperoksidilla (turvallisempi tapa kuin suolalla). Hiilitabletteja meni eläinlääkärin ohjeen mukaan kokonainen levyllinen, eikä sekään kai periaatteessa Vilpun painoiselle koiralle olisi riittänyt (jos myrkytysoireita olisi oikeasti ollut). Onkohan niitä saatavana jossain muussa muodossa; tablettien murskaus kävi jo työstä. Tumppi tuli kuitenkin ulos vatsasta ja seuraavaan päivään asti Vilppu kakkasi niinsanotusti "mustaa jöötiä". :D Mutta sillä siitä selvittiin. 

Vietimme aattoa "kummitätini" ja hänen miehensä talolla joenrannalla. Vilppu pääsi vapaasti juoksentelemaan pihamaalla, jossa ei ollut sen kummemmin vaaran paikkoja. Mukana menossa oli myös kahdeksanvuotias kultainennoutaja Arttu, jota vähän etukäteen jännättiin, että kuinka tulee toimeen pennun kanssa. Arttu oli kuitenkin luonteeltaan vähän arkajalka ja siten oikein sopiva leikkikaveri Vilpulle. Leikeissä Arttu väisti Vilpun painiyritykset ja siten leikki ei ollut liian rajua, ja koiria uskalsi pitää keskenään vapaana. Artun perässä Vilppu uskaltautui myös vähän kastautumaan joessa. Juhannuksen aikana Vilppu pääsi myös leikkimään taas ajokoira-Lillin kanssa, sekä ilahduttamaan vanhuksia vanhainkodissa, kun olimme katsomassa Tommin mummoa. 

Kotona ollaan otettu noutoharjoittelua damin kanssa. Viime viikolla harjoittelu sujui aivan nappiin, olin jo varautunut palkkaamaan Vilppua damin luovutuksesta namilla (kun siinä oli aluksi ongelmaa, Vilppu olisi pitänyt mielellään damin itsellään). Mutta pojupa yllätti ja luovuttikin damin nätisti. Tästä rohkaistuneena toissapäivänä otettiin samaa treeniä niin, että damiin oli kiinnitetty variksen siipi. Vilppu oli sitä mieltä, että tehtävän ideana oli irrottaa siipi damista. Mulla oli ainakin hauskaa!! Pelkän siiven kanssa Vilppu olisi sitten painattanut kauas minun luotani, jos vain olisi päässyt, ja silloin namitkaan eivät houkutelleet kovin paljon. Siipi nostatti selvästi Vilpun kierroksia ja kun sen jälkeen tehtiin vielä pari noutoa damilla, dami palautui helposti jalkoihini eikä sen kanssa karkaaminen enää ollutkaan läheskään niin mielenkiintoista. Kun vaan malttaisi opettaa yhtä asiaa kerralla! 

((Pulmallinen tehtävä...mitenkäs sen ratkaisisi?))

((Siiven kantoa))

Vilpun paino viime viikonloppuna oli 7,5 kiloa ja korkeutta oli 36 cm. Alkaa se olla jo vähän painava sylihauvaksi! Ikää on tänään 14 viikkoa. 

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kaipausta ja jälleennäkemisen riemua

Nyt on sitten työkiireet tältä alkukesältä ohi, ja vaikka töitä onkin vielä ensi viikkoon ennen lomaa niin nyt voi jo melkein ottaa rennosti ja keskittyä koirankoulutukseen... :D

Viime viikolla olin siis paljon pois kotoa Helsingin reissuilla ja miesväki oli täällä keskenään. Kaikki meni hyvin, vaikka kuulemma välillä Vilppu koetteli Tommin hermoja hiukan. Itselläni oli kova ikävä Vilppua ja kun palasin kotiin, piti koiraa helliä oikein urakalla. Tuliaisiksi Vilppu sai kananameja ja hirvilelun, joka vinkuu ja rapisee. Hirvi ei ole toistaiseksi saavuttanut kovaa suosiota, vaan paras lelu on tällä hetkellä meillä jo ennen Vilpun tuloa ollut koiratyyny, jonka äitini kerran toi joltakin reissulta minulle tuliaiseksi koirakuumetta helpottamaan. Vaan eipä riittänyt tyynykoira siihen kuumeeseen lääkkeeksi! Koen edelleen päivittäin onnenpuuskia siitä, että minulla on nyt vihdoin oma koira. Toki hermot venyvät ja paukkuvat välillä, varsinkin nyt kun Vilpulla on hampaidenvaihtumisen takia alkanut pureskeluvimma kohdistua enemmän meihin.


(( Reipas metsäretkeläinen))
                     
Koulutusjutuista nyt ollaan alettu ottaa maahanmenoa ja istumista samassa "koulutustuokiossa" ja aika hyvin Vilppu ne osaa erottaa jo toisistaan. Sanallisista käskyistä ei vielä ihan täysin ole perillä, mutta käsimerkit toimivat lähes poikkeuksetta. Aloin vasta pari päivää sitten opettaa istumisen yhteyteen pysähtymisvihellystä ja käsimerkkiä, ja Vilppu oppi sen ihan ekalla opetuskerralla. Muutenkin noiden karvakorvien päähän taitavat paremmin mennä eleet ja äänet kuin puhe. Vilppu on tajunnut nyt myös autohäkistä tulon yhteydessä odottaa tosi kiltisti istuen sitä että ovi avataan, hihna laitetaan ja annetaan lupa tulla, eikä ryntää suin päin kohti ovea heti kun takaluukku aukeaa. Loppujen lopuksi koulutus on tosi helppoa kun vain itse ymmärtää koiran logiikan. Esim. hihnan laitosta on tullut Vilpulle nyt jo merkki siitä että pääsee ulos, mikä on superkivaa. Viime päivinä innostuksissaan Vilppu on hihnaa laitettaessa pureskellut samalla käsiäni, mistä en tykkää. Olen kieltänyt puremisesta, mutta tänään keksinkin että jo hihnan laitto on sinänsä palkkio, eli jos hampaat tulivat esiin, hihna lähti kauemmas. Vasta kun suu pysyi kiinni ja koira istuma-asennossa, hihna napsahti kiinni. Tämä toimi heti.  Yksinkertaista, kun sen vaan itse tajuaa.

Ollaan nyt tehty Vilpun kanssa jo vähän pidempiä metsä"lenkkejä" niin, että Vilppu saa juosta vapaana.  Perjantaina eräällä lenkillä lähimaastossa onnistuimme kuitenkin menemään sellaiseen ryteikköön että minun piti ottaa koira kantoon, ja sen seurauksena pudotin taskustani noutajahihnan jonnekin maastoon. Mutaisena ja risujen raapimana en jaksanut palata etsimään hihnaa, vaan tilasin samana iltana uuden Ruistolan nettikaupasta. Tämä uusi on väriltään punainen, eikä maastonvihreä, kuten se hukkaamamme... Samalla tilasin fuksian värisen pillin, koska olen huomannut että myös nuo pillit tuppaavat katoamaan helposti...Tommi kuitenkin oli sitä mieltä tänään, että lähdetään vielä etsiskelemään hihnaa ja löytyihän se maastosta lopulta. No, eipä noita hihnoja vielä liiaksi ole kertynyt. :)

Eilen olimme Siipiveikon muutaman kasvatin, sekä Annan ja Villen mukana treenaamassa nomejuttuja. Tai Vilppu siis tietenkin lähinnä treenasi autossa odottelua, ja minä kouluttauduin tulevia koitoksia varten. Lopuksi Vilppu pääsi tutustumaan ihmisiin ja näkemään emäänsä Vimmaa. Tuntuivat äiti ja poika muistavan hyvin toisensa ja leikit lähtivät heti käyntiin. Totesin jälleen, kuinka villiviikari meillä onkaan, kun jouduin pelastelemaan Vilppua joka paikasta, ettei se hyppäisi kovin korkealta alas...



((Äidin ja pojan kohtaaminen. Yhdennäköisyys on erehtymätön!))

Vilppu on nyt siis 12,5 viikkoa ja viikonloppuna paino oli 6,8 kiloa. Viime torstaina Vilppu sai myös ekat rokotukset, ja eläinlääkäri tarkisti sen terveeksi koiraksi. Muutosta ulkonäössä tapahtuu koko ajan, ja myös vauvanturkki on alkanut lähteä isoissa tukoissa. Turkin käsittelyä ja harjaamista ollaankin treenattu nyt päivittäin. Vilpun hampaissa on jo niin paljon voimaa että eilen se sai kaluttua poronluusta vähän isomman palasen, ja tietysti nielaisi palan kokonaisena. Nyt ollaan vuorokausi jännitetty, tuleeko vatsanpuruja, tähän mennessä ei ainakaan...Varmuuden vuoksi ostettiin tänään tankoparsaa, jonka pitäisi auttaa tuomaan luunpala turvallisesti suoliston läpi. Toisaalta ymmärrän, että koiran kanssa kaikkea sattuu, eikä voi koko ajan huolestua, mutta vähän kyllä välillä hirvittää tuon villiviikarin tempaukset...


keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Varistreeni numero yksi

Muutama päivä sitten muistuteltiin siis Vilpulle riistanhajua ensimmäisen kerran sitten kasvattajalla olon. Kyllä varis tuntui koiruutta kiinnostavan, ja haisteli innoissaan sitä, sekä vähän maistelikin siivestä. Kun varis oli viety takaisin pakkaseen seuraavaa kertaa odottelemaan, Vilppu vielä monta kertaa pihalla käydessään haisteli sitä kohtaa, jossa varis oli ollut. Riistaviettiä siis löytyy. 



Eilen otin Vilpun mukaani autoilemaan kun kävin seuraamassa Pirkan Nuuskujen taipparitreenejä Kangasalla. Vilpun "sukulaiskoira" Siipiveikon viime kesän pentueesta eli Voima opetteli siellä mm. ekaa kertaa jäljestämään kania. Taito, jota taippareissa tarvitaan tuntui olevan koiriin sisäänrakennettuna. Vilppu ei päässyt vielä seuraamaan varsinaisia treenejä, mutta otin sen ulos autosta metsään kävelemään ja tekemään istumis-, maahanmeno-, ja kontaktitreenejä sillä välin kun muut olivat kauempana. Autoilu on selvästi yhdistynyt myös Vilpun mielessä johonkin kivaan, ja ei malttaisi istua ja odottaa että autohäkin ovi avataan. Lisää malttitreeniä tähän siis, koska Vilppu pitää nostaa autosta vielä pitkän aikaa, ettei tule liian korkeaa hyppyä kehittyvälle luustolle ja nivelille. 

Meillä on "mukavasti" tässä pihapiirissä nyt monenlaista kulkijaa ja kulkuneuvoa, kun kaupunki tekee naapurustossamme katukunnostustöitä, ja vielä omassa taloyhtiössämme on pihatyöt kesken. Hyvää sosiaalistusta Vilpulle, kun aamuisella hihnakävelyllä pääsee näkemään esimerkiksi turvavarusteisia miehiä ja isoja kaivinkoneita (äänineen kaikkineen). Olemme nyt käyneet Vilpun kanssa aamuisin hihnakävelyllä ihan omassa pihapiirissämme. Hihnakävelyn treenaaminen on tärkeää, vaikka sitä ei varsinaisen liikunnan vuoksi vielä tehdäkään. Aluksi yleensä sujuu hienosti, mutta jonkin ajan päästä Vilppu väsähtää ja alkaa tempoa hihnassa joka suuntaan. Silloin on aika palata takaisin sisälle. 

Koulutusjutuista maahanmeno sujuu jo käsimerkin avustuksella, ei vielä pelkästä käskysanasta. Yritän muistaa myös aina vapauttaa Vilpun istumasta ja maahanmenosta "vapaa" -käskyllä, jotta ei tarvitsisi opettaa paikalla oloa erikseen, vaan koira jatkaisi kyseistä toimintoa niin kauan kunnes se vapautetaan siitä. Tokon perusasentoa ollaan harjoiteltu nyt toistaiseksi niin, että etenkin kun kutsun Vilpun ulkoa takaisin sisälle, käännyn itse niin päin että koira jää vasemmalle puolelleni ja pyydän sen sitten istumaan, sekä sanon "sivu".   Lisäksi Tommi on harjoitellut Vilpun kanssa seisomista seiso-käskyllä. Olemme jakaneet nämä opetettavat asiat niin että vain yksi opettaa yhtä asiaa, jotta Vilpun pää ei menisi liian sekaisin. 

Nyt voikin tulla blogiin hiukan päivitystaukoa, koska olen lähdössä perjantaina työreissuun ja olen kunnolla kotona vasta ensi viikon loppupuolella.  Lauantaina Tommillakin on ohjelmaa, ja vanhempani tulevat hoitamaan Vilppua päivällä. Saa nähdä, miten kestän eron pojusta kun niin kokonaisvaltaista tämä on nämä neljä viikkoa ollut. :) Ensi viikon jälkeen työkuviot kuitenkin helpottavat onneksi!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tahdon sulle olla hyvin hellä...

Meidän pojusta on nimittäin kuoriutunut ihan mieletön sylikoira viime aikoina. Mä jo pelkäsin, että jos Vilpusta ei tulekaan sellaista läheisyydestä pitävää tapausta, kun ensin viihtyi aika paljon itsekseen ja rimpuilikin, jos syliin otettiin. Nyt kuitenkin viime päivinä on aamurutiineihimme kuulunut hetki jossa Vilppu kaivautuu syliin, nuuskuttelee ja antaa pusuja jos vain saa mahdollisuuden. :) Aamulla siis erityisesti tykkää läheisyydestä, kun on ollut yön yksistään häkissä. Silloin kun olemme lattialla, Vilpulla on "pääsy" meihin, ja saa huomiotamme, kun taas sohvalla istuttaessa ei huomioida Vilppua. Ehkä tämä huomion säännöstely on osaltaan aiheuttanut sen, että käyttää hyväkseen ne hetket, kun meidän huomioon on mahdollisuus. Saadaan varmaan olla ihan tyytyväisiä, että me olemme Vilpun mielestä kiinnostavampia kuin esimerkiksi lelut, ja lelun kanssakin tulee yleensä syliin natustamaan. Hepulihetkinä tosin on parempi olla menemättä lattiatasolle, jollei halua irroitella naskalihampaita esimerkiksi hiuksistaan.


(( Mulla on uusi pupulelu! ))

Sohvalle tulo ollaan nyt lopulta saatu aika hyvin kitkettyä pois. Ongelmana oli enemmänkin, että Vilppu ei ollut moksiskaan murinasta, kielloista, huulesta nipistämisestä tai selätyksestä liittyen tähän sohva-asiaan. Ehkä piti enemmänkin voittona sitä että sai meiltä edes jonkinlaisen reaktion. Kun isännän ja emännän volyymit alkoivat nousta, todettiin että tämä ei toimi. Kokeilimmekin seuraavaksi melko extremeä keinoa, eli suihkautettiin suihkupullosta vettä kuonolle. Tätä keinoa ei tarvinnut käyttää kuin pari kertaa ja nyt Vilpun innostuessa hyppimään sohvaa kohti, pelkkä suihkupullon vilauttaminen toimii. Mietin kyllä jonkin aikaa, viitsitäänkö lähteä tuollaisiin keinoihin, mutta ei kai pelkkä vesi (verrattuna esim. sitruunamehuun tai etikkaan...) nyt kovin paha rangaistus ole...ja jos tosiaan pidetään tämä keino vain ääritilanteissa, ettei se koe inflaatiota. Yleisesti olen enemmän positiivisen vahvistamisen kannalla näissä koulutusasioissa, mutta uskon kyllä johtajuusajatteluunkin.

Ollaan ehditty taas tehdä kaikenlaista. Viikolla oltiin taas leikkimässä Nipsun kanssa Hervannassa, ja sinne matkattiin bussilla. Omistajana on hauska seurata ihmisten ilmeitä, kun katselevat pentua. On se niin suloinen!
Nipsu asuu omistajineen kerrostalossa, ja Vilpulla kävikin vahinko, kun etsi turhaan nurmikkoa parvekkeelta, enkä ehtinyt ajoissa lähteä viemään sitä pihalle. Mutta tämä kertoo vain, että poju on oppinut mihin asiat kuuluu tehdä. Tällä viikolla on tullut ainoastaan muutama pissa sisälle, ja nekin oikeastaan vahingossa. Perjantaina ja lauantaina oli 4-5 tuntia yksin kotona, eikä palatessamme ollut yhtään asioita tehty sisälle!

                                                  (( Painikaverit vauhdissa ))

Eilen käytiin Citymarketin pihalla ihmettelemässä ja saatiin taas olla Vilpusta niin ylpeitä, kun se otti hienosti kontaktia meihin vaikka ärsykkeitä oli vaikka kuinka. Meitä kävi katsomassa myös kehitysvammainen nuori nainen äitinsä kanssa, ja oli mukava seurata kuinka hyvä mieli heille tuli, kun saivat tutustua Vilppuun.

                              (( Vilppu ja "iskä" treenaavat istumista ja kontaktia))

Tänään käytiin Kaukajärvellä lammen rannassa kävelyllä. Vilpun teki hurjasti mieli mennä veteen ja menikin puoliksi kastautumaan, vaikka oli se aika jännää. Sai palkaksi tietysti hurjasti kehuja. Harjoiteltiin myös ohikulkevien koirien huomioimattomuutta, sekä luoksetuloja pitkällä matkalla ja ne menivät hienosti.

                              (( Uskaltaiskohan kurkottaa tonne veteen! ))

                           (( Mä uskalsin veteen! Saanko nyt sitä tonnikalaa?))

 Ennen lähtöä tapahtui kuitenkin pieni takaisku; Vilppu löysi maasta syödyn purkan. Menin vähän paniikkiin (ksylitoli on vaarallista, äkkiä pois purkka) ja huudahdin "jätä" -käskyn, joka on siis yleensä toiminut esim. maassa lojuvien roskien suhteen hienosti. Tällä kertaa Vilppu kuitenkin ilmeisesti reagoi paniikkiini ja juoksi purkka suussaan kauemmas. Tommi yritti mennä ottamaan purkkaa, mutta Vilppu ehti nielaista sen. Automatkalla kotiin pohdittiin, mitäs nyt tehdään. Ei huvittanut alkaa oksettamaan pientä pentua suolalla, joten annettiin Vilpulle raaka kananmuna. Toissa viikolla kokeiltiin tätä, kun Tommi on kotona tottunut antamaan koirille joskus kananmunaa proteiinien takia, ja se sai aikaan oksennusreaktion. :D Nyt kuitenkaan oksennusta ei tullut. Ne jotka tuntevat minut, tiedätte että soitto eläinlääkäripäivystykseen oli pieni hinta siitä mielenrauhasta. Sieltä todettiin ettei yksi syöty purkka todennäköisesti aiheuta myrkytysoireita, mutta käskettiin kuitenkin syöttämään Vilpulle ruoan mukana sokerivettä ja näin tehtiinkin. Vilppu ei purkasta ainakaan toistaiseksi ole ollut moksiskaan, toivottavasti se tulee kakan mukana ulos normaalisti.