tiistai 30. huhtikuuta 2013

Taipparikurssi alkoi

Ollaan nyt kaksi kertaa käyty Vilpun kanssa Pirkan Nuuskujen taipumuskokeeseen tähtäävällä eli taipparikurssilla. Kurssi alkoi teorialuennolla ja sen jälkeen maastotreenit ovat olleet maanantai-iltaisin lähellä meitä Kangasalla. Ryhmässämme on yhteensä kuusi koirakkoa, joista neljä tolleria! Muut koirat ja ohjaajat ovat mielestäni aika lailla meidän tasolla, joten ainakin näiden parin kerran perusteella on ollut tosi kiva osallistua kurssille, ja muiden tekemisistäkin oppii paljon. Moni on nomehommissa yhtä aloittelijoita kuin me.

Ensimmäisellä kerralla reilu viikko sitten kurssilla tehtiin perusjuttuja, kuten luoksetuloa, damin kantamista ja luovutusta sekä lisäksi haun alkeita. Vilppu oli taas aika levoton uudesta paikasta ja koirista, ja mietinkin että uskalletaanko yrittää ollenkaan hakua, vaikka nuo muut jutut menivätkin ihan hyvin. Kurssin ohjaajien kehotuksesta kuitenkin päätettiin kokeilla. Metsään vietiin muutamia dameja koiran nähden ja sitten se päästettiin hakuun. Vilppu lähti etsimään innokkaasti dameja, ja löysikin aika pian yhden, mutta oli haistanut toisenkin damin ilmeisesti matkalla sinne, koska pudotti ensimmäisen ja lähti hakemaan toista. Tällaista vaihtamistahan pitäisi välttää, eikä me olla harjoiteltu hakua vielä koskaan kotonakaan useammalla kuin yhdellä damilla.  Positiivista oli kuitenkin että Vilppu toi damin minulle, luovutti kauniisti, ja sain lähetettyä sen vielä uudestaan hakemaan sen pudottamansakin damin.

Eilen oli kurssin toinen maastokerta, ja ohjelmassa oli riistaan tutustumista, sekä hakua. Vaikka ollaan näytetty Vilpulle nyt varista vähintään kaksi kertaa viikossa ja eri maastoissa, se ei taaskaan ottanut kurssilla varista suuhun. Tosin tuossa variksessa ei ollut mitään aputeippejä siipiä paketoimassa, jotka kotona kuuluvat vakiovarustukseen...Kotonakaan variksen käsittely ei vieläkään ole ihan ongelmatonta, vaan kestää jonkin aikaa, ennen kuin Vilppu lämpiää asiaan, ja sittenkin sitä saa innostaa aika paljon. Siipidamit (jopa vieraat, jotka Jenni lainasi meille) Vilppu ottaa kyllä ongelmitta, mutta heti kun kyseessä on kokonainen lintu, niin tulee ongelmia. Ei kai auta kuin vaan jatkaa variksen näyttämistä usein. Minua vaan pohdituttaa, että onko variksesta jo tullut liian tylsä juttu/pakkopullaa Vilpulle, ja miten siitä saisi vähän hienommaksi jutuksi, mutta kuitenkin niin ettei tule mitään repimistä tai omimista...Lisää mielikuvitusta vaan ilmeisesti!

Sen sijaan hakuruutu (joka tehtiin dameilla) onnistui eilen taipparikurssilla aika hienosti. Vilppu lähti todella innokkaasti tekemään töitä ja toi minulle melko nopeaan tahtiin neljä damia metsästä. Palautuksissa ensimmäisen damin kohdalla se ei lähtenyt heti tulemaan minua kohti, mutta sain sen pillillä kuitenkin tulemaan. Lisäksi se teki muissa palautuksissa muutaman kerran pienen lenkin damin kanssa takaani, eikä tullut ihan suoraan luovuttamaan, mutta sain sen kuitenkin komennettua takaisin ruotuun. Ei ollut myöskään vaihtamista eikä dameja putoillut minnekään matkan varrelle. Olin aika ylpeä! Huomiota pitää kyllä kiinnittää vielä enemmän lähetysasentoon, jotta saisin koiran ja oman rintamasuunnan samaan suuntaan, sekä Vilpun seuraamaan vähän mihin päin olen sitä lähettämässä.

Perushallinta arjessa on sujunut viime aikoina aika hyvin, ja olen tehnyt aika paljon myös seurauttamista ilman hihnaa lenkillä, pillipysäytyksiä maastossa ja tietysti luoksetuloja. Erityishuomiota on kiinnitetty siihen, että vaikka hihna otetaan kaulasta, sivulta ei saa itsenäisesti sännätä minnekään ennen kuin on annettu lupa.Välillä Vilppu kyllä edelleen kokeilee rajojaan, ja silloin sille pitää tehdä tosissaan selväksi että huono käytös ei käy. Olen yrittänyt kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, että en anna "ilmaiseksi" jatkuvasti huomiota sille arjessa, vaikka se on kyllä todella vaikeaa! ;)





torstai 11. huhtikuuta 2013

Kenneltreffit

Viime viikonloppuna suuntasimme jälleen Siipiveikkojen kenneltreffeille. Lauantaina oli ensin ohjelmassa Pirkan Damit Pälkäneellä. Siellä seurasimme ja otimme oppia kisaajista, jotka suorittivat noutajien metsästyskokeenomaisia tehtäviä linjalle lähetyksessä, markkeerauksessa ja haussa. Viime vuonna osallistuin myös katselijana tapahtumaan, kun Vilppu oli vasta muutaman viikon ikäinen ja vielä asusti kasvattajien luona. Nyt tällä kertaa ymmärsi taas vähän enemmän, mitä nome lajina koiralta ja ohjaajalta vaatii ja tapahtuman seuraaminen oli mielenkiintoista. Ennen paikalta poistumista Vilppu ja nuorempi Siipiveikko Repe harjoittelivat perushallintaa parkkipaikalla. Vilppu oli taas autosta ottaessa todella levoton ja mietiskelin, mitä treenistä mahtaa tulla. Yritin kuitenkin rauhoittaa itse mieleni, enkä lähteä mukaan sen hössötykseen vaan rauhoittaa tilannetta. Teimme vähän sivummalla ihan perus kontaktitreeniä ja perusasentoa, josta palkkailin Vilppua tiheästi. Vähitellen sen keskittyminen alkoikin parantua, ja kun oli meidän vuoro, Vilppu oli hyvässä hallinnassa ja mielentilaltaan rauhallinen. Teimme seuraamispujottelua ihmisten välistä, sekä luoksetuloja, jotka menivät hyvin. Seuraamisessa kontakti kyllä puuttui välillä, mutta ainakaan Vilppu ei kiskonut hihnassa. Sain palautetta, että voisin vieläkin paremmin erotella äänensävylläni, milloin Vilppu tekee oikein ja väärin. Itse olin tyytyväinen, että Vilppu pysyi hallinnassa ja keskittyi minuun vaikka otin vastaan ohjeita ja se joutui odottamaan seuraavaa käskyä. Kokonaisuutena harjoitus meni tosi hyvin ottaen huomioon uuden ympäristön ja uudet ihmiset.

Lauantai-iltapäiväksi menin ilman koiraa seuraamaan edistyneempien Siipiveikkojen WT (working test) treenejä kasvattajien luokse. Ideana oli, että koirakot kiertävät kolme rastia, joilla kullakin on eri tehtävä. Viimeisenä oli vielä vuorossa walk up, jossa koirakot kävelivät rivissä ja suorittivat vuorotellen noutotehtäviä. Seuraamalla muiden tekemistä oppii kyllä aina paljon, vaikka meillä on vielä paljon matkaa kuljettavana!

Sunnuntaina kenneltreffeillä oli aamulla Maarit Nikkasen pitämänä teorialuento nomesta, jossa käytiin läpi noutamisen kaikki osa-alueet. Noutamisen opettelussa on huomiota kiinnitettävä todella moneen asiaan kerrallaan ja niitä pitää myös harjoitella erikseen. Teorian jälkeen nuorempien pentujen kouluttajaksi vaihtui Sanna Rantanen, jolla on paljon kokemusta tollereista. Vilppu pääsikin ensimmäisenä suoritusvuoroon maastoon. Treenipaikalle oli lähes kilometri käveltävänä ja mietin pitkään, pidänkö Vilpun nomeseuraamiskäskyn alla koko matkan, vai menemmekö normaalisti hihnassa, jolloin se saa siis haistella maata, merkkailla jne. Päätin ottaa Vilpun käskyn alle, jotta saisin sen paremmin hallintaan heti alussa. Jos Vilppu nimittäin pääsee haistelemaan ja merkkailemaan, niin sen mielenkiinto kohdistuu heti muualle kuin meidän yhteistyöhön. Jouduin kyllä tekemään aika paljon töitä kävelymatkan aikana, että nenä ei painuisi maahan...

Varsinaisessa treenissä teimme seuraamista ja luoksetuloja alkuun. Luoksetulosta sain palautteen, että minun ei tarvitsisi ottaa nomessa sitä samalla tavoin kuin tokossa, eli olla itse "kuin seipään niellyt". Kokeilin sitten toisella tavalla niin että muutuin kehuvaksi ja iloisemmaksi Vilpun tullessa luokse. Tästä Vilppu kuitenkin tulkitsi, että sillä oli lupa lähteä omille teilleen heti käytyään luonani ja saatuaan namipalkan. Sain Vilpun haettua takaisin hihnan kanssa ja jatkettiin treeniä. Sain ohjeeksi myös tehdä ihan perustreeniä sivullaolosta siten, että Vilpun pitää pysyä paikoillaan vaikka laitan hihnan kaulaan tai otan sen pois. Tavoitetila olisi ettei sille tarvitsisi sanoa paikallaolokäskyä erikseen. Yhtenä vinkkinä tähän oli nopeampi palkkaaminen luoksetulosta ja heti sen perään paikallaolosta. Lopuksi päätettiin vielä kokeilla perusnoutoa. Vilpun mielentila oli omasta mielestäni keskittynyt, mutta tein itse virheen, kun en tehostanut luoksetuloa damilla puhaltamalla luoksetulopillin. Yleensä olen näin tehnyt, eikä damien varastaminen ja lällättely ole ollut meillä enää ongelma. Nyt kuitenkin jätin pillittämättä, ja Vilppu lähti juoksemaan damin kanssa poispäin. Saimme damin lopulta pois koiralta, mutta itselle jäi kyllä huono maku tuosta kun tätä ongelmaa ei ole viime aikoina muuten ollut. Saimme ohjeeksi vielä tehdä paljon damin kantamis- ja luovuttamisharjoituksia, jotka auttavat myös palautuksen paranemiseen.

Meidän haasteet tällä hetkellä:
- Vilppu on todella nopea koira, ja ehtii käyttämään hyväkseen tilaisuudet, kun mun huomio ei ole 100% koirassa - pitää itse olla nopeampi! Myös palkkauksessa, ei vaan kieltämisessä.
- Vilppu ei siedä sitä, että ei tapahdu mitään, vaan silloin se keksii itse omaa tekemistä. Jos Vilppu ei ole käskyn alla koko ajan, se lähtee hallinnastani. Tähän pitäisi jotenkin keksiä keino puuttua. Jos puutun vasta sitten, kun Vilppu on jo ehtinyt keksiä jotain muuta, se on liian myöhäistä...
- Koska olemme olleet rentoja lenkkihihnassakävelyn suhteen (eli silloin on lupa haistella maata ym.), nomeseuraamisessa on työtä tehtävänä - erillinen treenihihna tähän, ja treenattava vaan lisää pelkkää seuruuta
- Luoksetuloon opetettava, että ei ole oikein lähteä heti pois viereltä vaan siihen pitäisi jäädä ilman erillistä käskyä
- Damin pitämistä ja luovutusta vielä harjoiteltava paremmaksi
- Mun pitää kiinnittää huomiota äänensävyyni kun kehun Vilppua, etten nosta ääntä liikaa - kiihdyttää koiraa - pitää kehua rauhallisesti

Treeni-intoa tuli kyllä lisää, vaikka tunnustan että vaikeutta ei tästä hommasta puutu. Nyt alkaa pikku hiljaa huomata, mitä olisi pitänyt osata tehdä eri tavalla silloin kun Vilppu oli vielä pentu. Toisaalta myös koiran luonteella on vaikutusta, koska nopea koira vaatii nopean ohjaajankin. Nyt vaan lisää treeniä!