maanantai 21. lokakuuta 2013

Syysmenoa

Syksy on tullut! Meidän syksyyn on kuulunut lenkkeilyä metsässä, treenailua, ja väitöskirjan valmistelua painokuntoon (huh!), sekä työmatkailua. Vilpun kanssa tokokurssi päättyi Koiranpäivillä jo jokin aika sitten, ja ilmoittauduimme Tamskin kilpailuvalmiiden tokoryhmään. Monenlaisten sattumusten johdosta emme ole kuitenkaan vielä kertaakaan niihin treeneihin päässeet, mutta ehkä tällä viikolla! 


Pari viikkoa sitten olin työmatkalla konferenssissa Chicagossa. Matkaseurani Ninan kanssa poikkesimme tietysti paikalliseen lemmikkitarvikeliikkeeseen, joka oli erikoistunut luomu/eettisiin tuotteisiin. Vilppu sai tuliaisiksi mm. pedin, jossa oli mielestäni tosi hauska idea. Petiin kuuluu kaksi pussia, joista sisin on verkkokangasta. Sen sisälle tungetaan esimerkiksi omia vanhoja vaatteita, ja päälle laitetaan toinen, koristeellisempi pussi. Pedin purkamalla sen saa helposti pestyä ja päällipussia tietysti vaihdettua. Vilppu ei tosin ole kovasti pedeillä viihtynyt koskaan. Tämänkin se olisi mieluummin tuhonnut pureskelemalla kuin ottanut makuualustakseen. No, onpahan tuo ihan hieno sisustuselementti kai. ;) 

Chicagon lemmikkiliike Paw Naturals
Vilppu tuliaispedillään.

Viime viikkoina meillä on ollut myös melko haastavaa aikaa Vilpun kanssa. Juuri kehuttuani kasvattajille syyskuun Tollerinomessa, että meillä on alkanut hommat sujua, Vilppu alkoi muutama viikko sitten käyttäytyä todella uhmakkaasti. Tätä ennen kotilenkeillä se on saanut olla melko huoletta vapaana jo pidemmän aikaa, koska luoksetulo on ollut vahva. Hihnakäytös on ollut sujuvaa ja nome/tokotreeneissä olemme edistyneet. Kävimme jopa möllitokokokeessakin. Nyt kuitenkin yhtäkkiä käskyt tuntuivat kaikuvan kuuroille korville ja Vilppu todella koetteli meidän hermoja. Itse tyhmänä yritin vaan treenata hammasta purren, ja siitäkös koiruus sai lisää tilaisuuksia näyttää mulle pitkää nenää ja palkita itseään huonosta käytöksestä. Lopulta päätimme kokeilla täydellistä huomioimattomuutta kotona ja treenitaukoa. Viikon ajan kaikki lenkit tehtiin hihnassa ja kotona ruokintaa lukuun ottamatta huomiota ei annettu. Tämä ilmeisesti auttoi palauttamaan nuorukaisen ruotuun (ainakin joksikin aikaa), koska nyt on taas mennyt paremmin. Jatkamme huomion säännöstelyä ja treenaamme helpompia juttuja, sekä malttia. Olen kuitenkin varautunut siihen, että tämä ei ollut vielä tässä. Jan Fennellin Koiran seitsemän ikää - kirjan mukaan Vilpulla on meneillään ikä (1,5-2v), jossa se kyseenalaistaa meidät eniten. Toivottavasti siis osa tästä käytöksestä voidaan laittaa ikävaiheenkin piikkiin...Pitää vaan luottaa siihen, että meillä on vielä toivoa, vaikka varmasti ollaan tehty virheitä tuon kovanaaman kanssa. Se kyllä käyttää hyväkseen meidän laiskuuden ja pienetkin lipsumiset säännöistä, eli pitää olla todella kärsivällinen ja tarkkana. 

Nomerintamalla olemme edistyneet myös jonkin verran. Lähinnä olemme keskittyneet riistan kantoharjoituksiin ja palautuksiin. Talkoiluistani Tollerinomessa ja Naisten haussa olen saanut pakastimen täyteen treeniriistaa, joten tarkoitus olisi treenata läpi talven säännöllisesti. Lokki ja pupu ovat Vilpun mielestä erittäin jees, ja variskin jo kannetaan ilman teipattuja siipiä. Yhteistreeneissä Maijun ja Tildan kanssa haasteena on ollut laskea Vilpun kierrokset. Toiset koirat ovat edelleen se kuumottavin juttu. Malttia ja passiivisuutta olemme treenanneet, mutta niitä pitäisi treenata aina enemmän. Eilen olimmekin jänismetsällä passissa pari tuntia. Oli mukava itsekin istua retkituolilla syysaurinkoon ja keskittyä vaan hengittelemään syvään ja olemaan tekemättä yhtään mitään. Ei tee siis passiivitreenit emännällekään pahaa stressaavan syksyn keskellä! Heti kun joku kehittää lajin nimeltä koirajooga, me ollaan Vilpun kanssa mukana! :)