Hyviä terveystuloksia ja treenipäivitystä

Vilpun virallinen terveyslausunto lonkka- ja kyynärnivelistä tuli tänään Kennelliitosta, ja ne olivat hienosti A/A ja 0/0. Tosi mukavaa, että siinä suhteessa kaikki on hienosti! Vilpun kanssa kävimme viime perjantaina kuvissa ell Kari Ventelällä Kankaanpäässä ja voin suositella häntä lämpimästi.

Treenipuolella olemme ahkeroineet viime aikoina paljon. Muutama viikko sitten oli Siipiveikon kenneltreffit Loimaalla. Viikonlopun aikana treenattiin noutojuttuja kahdessa ryhmässä. Me olimme Piia Backin ryhmässä muiden taippari/alo -tasoisten koirien kanssa. Lauantaina treenattiin dameilla markkeerauksia ja linjaa metsässä, sekä hakua ja kanijälkeä. Sunnuntaina treenattiin dameilla markkeerauksia ja linjoja pellolla. Vilpun kanssa emme ole aikaisemmin juurikaan näitä asioita treenanneet, koska olemme välttäneet sen kuumentamista heitoilla. Taippareita kohti treenatessa olemme painottaneet hakua ja malttitreeniä. Linjatreeniä olimme tuota ennen vasta ihan alkeista aloittaneet omin päin. Piia kuitenkin oli todella mukava ja asiantunteva kouluttaja ja osasi sopeuttaa harjoitukset kunkin koirakon tason mukaisiksi. 

Yllätyimme Tommin kanssa siitä, kuinka huippukiva ja osaava koira meillä on. Nyt pääsemme toden teolla treenaamaan ja vaihtelemaan erilaisia harjoitteita Vilpulle! Vilppu pystyi myös melko hyvin rauhoittumaan tilanteessa, joka aiemmin olisi ollut vaikea (uusi paikka, uusia koiria ja ihmisiä), ja se varmasti oppi myös paljon viikonlopun aikana. Erityisen paljon kuitenkin opimme itse mm. tuulen suunnan ja hajustamisen merkityksestä treenien suunnittelussa, miten linjoja ja markkeerauksia voi treenata jne. Oli kiva nähdä myös se, että Vilppu ei oikeastaan väsähtänyt, vaikka treenipäivät olivat pitkiä ja kuumia. Lauantainakin se vielä päivän päätteeksi jaksoi tehdä töitä innolla. Oikeastaan päinvastoin sen työmotivaatio ja keskittyminen paranevat, mitä pidemmän aikaa treenataan!

Kenneltreffeillä oli myös erityisen kiva tavata muita Siipiveikkolaisia ja seurata kivojen koirien työskentelyä. Illanviettoa, saunomista ja makkaranpaistoa, sekä kuulumisten vaihtoa! 

Myös Nuuskujen taipparikurssi on ollut käynnissä, ja siellä on treenattu toistaiseksi hakuruutua dameilla, sekä totuteltu riistaan. Vilppu on ehkä ollut perusasioissa vähän edistyneempi kuin muut osallistujat, mutta tarvittavaa häiriötreeniä olemme kyllä saaneet hyvin. Lisäksi olemme treenanneet omin päin. Vilppu tarvitsee vielä ennen taippareita reilusti riistatreeniä, että voidaan luopua pallolla palkkaamisesta ja saadaan varmuutta riistojen ylös ottamiseen ja palautukseen. 

Viime viikolla meillä alkoi myös kesätokoilut Hervannassa torstaisin, ja ilmoittauduinpa yksiin möllikisoihinkin. Aktiivista harrastustoimintaa siis vielä ennen kesälomaa!

Kevättä rinnassa

Vilppu on jo kaksivuotias nuorukainen ja pikku hiljaa meistä on alkanut tuntua, että "pahin on ohi" ja meillä on hyvin arjessa toimiva potentiaalinen harrastuskoira, jonka kanssa saa alkaa kunnolla treenata ja touhuta. Vilpun perusluonne on toki aina ollut ystävällinen ja nopeasti oppiva, mutta haasteita on ollut todella paljon perushallinnassa ja rauhoittumisessa. Edelleen toki töitä on tehtävänä, ja koiruus kuumenee herkästi muista koirista ja uusista tilanteista, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan päin. Alla poseerauskuva Vilpusta synttäripäivän metsäretkeltä.

Harrastuspuolella olemme Vilpun kanssa käyneet talven ajan ahkerasti Tamskin kilpailuvalmiiden tokoryhmässä sunnuntaisin. Olemme mielestäni lähes valmiita kokeisiin. Saa nähdä koska uskaltaudun ilmoittautumaan, vai menemmekö sittenkin vasta syksyllä kun nouto/taippariharjoittelut ovat ohi. Kevätkesän ja kesän olemme aikeissa panostaa siihen, että Vilppu läpäisisi kesän aikana taipparit. Ilmoittauduimme myös Pirkan Nuuskujen taipparikurssille kertauksen vuoksi ja häiriötilanteiden harjoittelun kannalta. Viime viikolla olikin kurssin aloituskerta, jossa Vilppu yllätti meidät pystymällä rauhoittumaan kuitenkin melko hyvin noin 40 muusta koirasta huolimatta. Alla kuva kurssin perusharjoitteista aurinkoiselta pellolta.

Olemme myös noutojutuissa vaihtaneet Vilpun treenikaveria eli ohjaajaa ja Tommi on nyt kuskin paikalla. Kokeilimme tätä järjestelyä vuoden alussa, ja se tuntui heti toimivalta. Tommilla on vielä enemmän vaadittavaa rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä, sekä vähemmän panikointia ja jännittämistä, joten Vilppu pystyy hänen kanssaan huomattavasti paremmin keskittymään suorituksiin. Itse olen ottanut apuohjaajan roolin ja tämä on toiminut tosi hyvin. 

Kuluvalla viikolla astuimme todella ison harppauksen noutoharjoittelussa eteenpäin, kun kävimme pitkästä aikaa kasvattajien luona Valkeakoskella. Vilpulla on ollut ongelmia riistan palautuksessa hakuruudusta, vaikka muuten riistaintoa ollaankin saatu lisättyä talven aikana. Kasvattajat Anna ja Ville keksivät ehdottaa Vilpun palkkaamista pallolla, kun se tuo riistan ohjaajan läheisyyteen. Eli kun koira on tarpeeksi lähellä riistan kanssa, pallo lentää. Olemme tähän asti palkanneet lähinnä nameilla. 

Tänään treenattiin uusin opein hakuruutua keskenämme, ja vaikka Vilppu ensimmäisellä variksella hiukan epäröi, saimme suhteellisen helposti sen keksimään että tuomalla riistan, pallo lentää. Myöskään pallon palautuminen meille ei ole ongelma, koska ilmeisesti se pallon heittäminen on sinänsä jo se paras palkka. Muut 5 varista tulivat hakuruudusta todella nopeasti ja ylösotot olivat spontaaneja. Toinen ongelma on edelleen huonohko eli pinnallinen kanto-ote riistasta, mutta näyttää siltä, että mitä kiireempi Vilpulla on takaisin ohjaajan (ja pallon) luo, sitä vähemmän aikaa sillä on miettiä mistä linnusta ottaa kiinni. Tilasimme myös nettikaupasta "jättidameja", joilla on tarkoitus harjoitella suun avaamista kunnolla ja oikeaa nouto-otetta jatkossa. Ylipäätään koko noutohommat alkaa nyt tuntua tosi hauskalta jutulta, ja selvästi asiaa parantaa se, että kaikilla on kivaa, niin koiralla kuin meillä omistajillakin!

Toukokuussa Vilppu on menossa virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin, joten sitten on raportoitavaa myös terveystilanteesta. Kivaa ja aurinkoista kevättä kaikille blogin lukijoille!

Uusia ja vanhoja kujeita

Joululoma taisi vierähtää kuin siivillä, siltä ainakin nyt tuntuu kun paluu arkeen on tapahtunut. Ajattelin kuitenkin vielä laittaa tänne muutaman jouluisen kuvan Vilpun touhuista ja kertoa kuulumisiamme. 

Alla kuva Vilpusta ja kaveri Ansusta.

Facebookissa kiersi joulun tienoilla ns. "piparkakkuhaaste", jossa piti ottaa kuva omasta koiruudesta pipari suussa. Tässä Vilpun taitoja:

Lunta ei jouluna juuri ollut täällä etelässä, mutta onneksi pääsimme nauttimaan siitä Lapissa Ylläksellä. Tämä olikin jo Vilpun kolmas Lapin reissu, ja tälläkin kertaa kaikki sujui hienosti. Menomatkalla yövyimme Oulussa Radisson Blue -hotellissa, jota voimme lämpimästi suositella lemmikkien kanssa matkaaville. Huoneessa oli sijattu oma sohva valkoisella lakanalla Vilpulle, ja tervetuliaispaketissa oli mukana kakkapussi ja pieni herkku, sekä kartta, johon oli merkitty kaikki tärkeät paikat, kuten läheiset koirapuistot, lenkkireitit ja lemmikkitarvikeliikkeet. Vilppu oli aika ihmeissään päästessään kerrankin sohvalle nukkumaan.

Joulu- ja tammikuussa olemme myös treenailleet ja käyneet mm. viikottain Tamskin tokoryhmässä. Vilppu on edistynyt hienosti, ja osaamme jo esimerkiksi avoimen ja melkeinpä voittajaluokankin kaukokäskyt alokkaan liikkeiden ohella. Tokoryhmässä olemme treenanneet myös hiljaa odottamista,  johon olen opettanut Vilpulle oman "käskyn". Teemme intensiivisesti muutamien  minuuttien jaksoissa treenattavia liikkeitä ja sitten pidämme muutaman minuutin pituisen tauon. Tauon aikana menen itsekin maahan istumaan ja sanon Vilpulle "nyt pidetään taukoa". Saatan silitellä sitä rauhallisesti, mutta muuten Vilppu ei saa esimerkiksi haistella maata tai raaputtaa itseään tauon pitämisen aikana. Tämä keskittyminen on auttanut tosi paljon rytmin löytämiseen treenailuun, ja turha piippailu ja levottomuus on vähentynyt mielestäni paljon. Häiriöherkkyys tokotreeneissä on laskenut, ja esimerkiksi viime kerralla Vilppu pystyi keskittymään kentän toisella laidalla olevista agilitytreenaajista huolimatta. Kisoihin en ole vielä uskaltautunut kuitenkaan ilmoittautua, koska epävarmin liike paikallaanolo ei ole tarpeeksi varma, ja en halua pilata muidenkaan kisasuoritusta sillä että oma koira nousisi kesken liikkeen. Tavoitteena on kuitenkin kevään aikana päästä kisaamaankin.

Noutojuttuja olemme myös treenailleet, ja niissä olen ollut eniten iloinen Vilpun parantuneesta hallittavuudesta. Olemme tehneet dameilla helppoja hakuruutuja, sekä malttiharjoituksia ja riistalla perusnoutoja. Riistan kanssa vielä treenattavaa riittää, koska edelleen käytössä on variksen ympärillä nippuside, mutta toisaalta ylösoton nopeus ja palautuksen suoraviivaisuus ovat parantuneet huomattavasti. Olemme tehneet myös kantamisharjoituksia riistalla.

Perustottelevaisuus on myös ollut viime aikoina paremmin hanskassa. Vahingoistamme ja virheistämme viisastuneina opetimme loppusyksyn aikana Vilpulle uuden luoksetulosanan, jota olemme käyttäneet säästeliäästi niin, että mahdollisuutta epäonnistumisiin ei ole tullut. Uusi sana on myös liitetty hyviin palkkoihin. Meillä on myös uusi luoksetulopillitys, jota on käytetty vastaavalla tavalla. Nyt vasta todella ymmärrän, mitä neuvot a) olla koskaan ikinä kutsumatta koiraa kuin pelkästään kerran ja b) olla kutsumatta koiraa silloin kun tiedät, että se ei aio tulla todella tarkoittavat....

 Eniten toivoisin kehitystä ensi vuonna tapahtuvan Vilpun mielentilassa muiden koirien läsnäollessa. Vaikka tokotreeneissä tässä on tapahtunut huimaa kehitystä, silti esimerkiksi kasvattajatreffeillä ja toisinaan peruslenkeilläkin muut koirat nostavat kierroksia aivan liikaa. Kun kierrokset nousevat tarpeeksi nopeasti, asiaan ei oikein ole löytynyt hyvää puuttumistapaa. Kävin syksyllä kuuntelemassa hyvää luentoa koiran rauhoittumisesta ja mielentilasta, ja olen yrittänyt soveltaa näitä neuvoja. Hankalinta on löytää sellainen sopiva "häiriötaso" tai tilanne/ympäristö, jossa Vilpulla olisi mahdollisuus onnistua, eli ei liian paljon muita koiria tai kiihdyttävää toimintaa, mutta kuitenkin sen verran, että tätä voisi treenata...Koirapuiston aidan vieressä ja tokotreenihallin liepeillä olemme jo käyneet istuskelemassa ja rauhoittumassa. Vinkkejä otetaan vastaan. Muita tavoitteita tälle vuodelle olisivat taipparit kesällä, sekä tokosta ainakin yksi alo1 tulos. Vielä talven aikana olisi tarkoitus myös kuvauttaa Vilpun lonkat. Puuhakasta uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!